Sisäistä aurinkoa pimeyden keskelle

Lumi on taas jälleen kerran poissa. Ja tämähän tietää sitä, että ulkona odottaa aamulla, töiden jälkeen ja illalla pimeys. Työaikaan saattaa olla häivähdys valoa, jolloin mieli suunnittelee mitä kaikkea voisikaan töiden jälkeen tehdä. Ehkä pitkä lenkki metsässä koiran kanssa? Leipomista ikkunan äärellä? Vai olisiko innostusta siivota, kantaa matot ja petivaatteet ulos? No voin kertoa, että ei ole, kun saapuu kotiin, syö ja onkin jo pimeää. Koiran ulkoilutus ei ole kovin kivaa, kun jokapaikka on jäässä eikä ilman lamppua näe minnekkään. Lampunkin kanssa on pimeää.

Mutta! Ei tämä olekkaan niin kamalaa, kun saa vain omat palikat paikoilleen. Tälle päivälle oli vaikka mitä suunnitelmia, vaan eihän niiden tekemiseen intoa enää kotona löytynyt. Koiran kanssa ulkoiltua, laitoin kuitenkin pyykit koneeseen. Laittelin ruokia viikolle (dieetin noudattaminen on huomattavasti helpompaa kun ateriat ovat valmiina annoksina), tiskasin ja huomasin tehneeni jo melkolailla energiamäärääni nähden. Ja lisäksi kuntoiluinnostus löytyi taas ja kohta alkaakin jumppa. :)

Mieheltä sain luvan herkutella sen verran, että yhden tortun saan syödä teen kanssa. Aion kyllä kinuta vielä yhden keksin, joita eilen leivoin. Toivottavasti tämän kuurin jälkeen syöminen jatkuu tasaisena ja annoskoot pieninä. Eikä tietenkään ole pahitteeksi että liikuntakertoja jäisi viikkoon edes kolme! Pitänee ruveta piirtämään ruksia kalenteriin jokaisesta liikuntakerrasta (tähän ei sisälly normi koiranulkoilutukset) ja kehitellä jotakin palkintoa niille viikoille jolloin kertoja tulee ainakin se kolme. Täytyy googletella halpoja konsteja vaikkapa omaan spa-päivään kotona!

Tänä iltana on ilmeisesti tiedossa vielä elokuvan katsomista, miehen vuoro valita mitä katsotaan.. :p

Tänään olen onnellinen siitä, että olen saanut karsittua stressin pois elämäntaparemontista. Minun ei ole pakko tehdä yhtään mitään, mutta urheilen koska sen jälkeen on hyvä olo ja syön kasviksia koska ne auttavat kehoa pysymään terveenä ja vahvana. Minulla ei tule olemaan kuin tämä yksi keho ja on aika alkaa pitämään siitä kunnolla huolta. Jos ei kiinnosta heilutella kahvakuulaa taikka punnertaa ja pusertaa vatsalihaksi, voin joogata tai kävellä. Itselleen täytyy olla armollinen.

Vielä kun saisin poistettua suorituspaineet muiltakin elämän osa-alueilta, olisin todennäköisesti hyvin paljon onnellisempi. Sinnepäin ollaan matkalla. :)