Tajuamisia

Tänään olen tajunnut useita asioita itsestäni.

1. Käytän liikaa rahaa ja vääriin asioihin

2. Olen laiska

3. Blogin kirjoittaminen selventää päätä

4. Jos joka ilta miettin mistä olen sinä päivänä ollut kiitollinen/onnellinen/iloinen, olen seuraavanakin päivänä keskivertoa paremmalla tuulella. 

5. Venytteleminen aamulla, niin vaikealta kuin se tuntuukin, helpottaa päivän kulkua huomattavasti.

Puretaanpa tätä listaa hieman.

Kohta 1:
Tässä kuussa olen tilannut saappaat, lisäravinteita, proteiinipatukoita, koiralle leluja, pelin. Ostanut vähän vaatteita, vähän erikoisempaa ruokaa, ylimääräisiä kivennäisvesiä (kotona on sodastream, kaupan juomille ei siis oikeaa tarvetta) jne. Kun olisin voinut laskeskella paljonko ensi kuussa menee auton vakuutuksiin ja veroihin, auton varaosiin, maksaa opintolainaa vähemmäksi, koiralle ostaa lelujen sijasta ruokaa... Mutta tämä nyt meni näin, ensi kuussa saakin sitten varmaan kaivella säästöjä. Toisaalta, ostan itselleni kenkiä TODELLA harvoin, koska isoihin jalkoihini sopivia monoja ei pienellä rahalla saa. Eikä löydä. Nyt tulevat saappaat olivat kalliit, toivottavasti sopivat!
Olen sallinut ostoksia, koska veronpalautukset tulivat ja olen laihtunut mahtavasti. Seuraavat ostokset voisivat olla sitten kun paino on varmasti pysyvästi muuttunut. Tai siis eihän se paino, vaan elämäntavat.

Kohta 2:
Aamulla olin loistavalla tuulella, yöllä oli satanut lunta ja koirani tavoin pompin lumessa onnellisena ja iloisena. Mietin mitä kaikkea voisinkaan tänään tehdä ja ajattelin hiihtää ensimmäisen kerran tälle talvea tänään. Kirjoitin myös listan kaikesta mitä pitäisi/haluaisin tehdä. No, töiden jälkeen kävin koiran kanssa kävelyllä ja heitin hyvästit sille hiihtämiselle, koira sai juosta irti ja liikkua kunnolla. Söin ja lueskelin sähköpostit ja selailin nettiä, kun huomasin ettei enään kiinnostaisi treenata, leipoa eikä miettiä loppuviikon ruokailuja = laiskuutta. Tietokone laiskistaa, ainakin minua, todella paljon. Eipä silti, onhan tästä hyötyäkin!

Kohta 3:
Huomasin päivällä miettiväni asioita eri kantilta, kun muistelin tekstejä joita olen viimeksi kirjoittanut. Kannattaa siis jatkossakin kirjoittaa asioista jotka ovat hyvin. Tietenkin huonoista asioistakin kannattaa kirjoittaa, ne kannattaa käsitellä ja siirtyä positiivisiin puoliin.

Kohta 4:
Huomaan herääväni aamulla niihin hyviin asioihin, joita olen illalla miettinyt. Mietin niitä koko aamupäivän, aina siihen saakka kunnes siirryn sen päivän ensimmäisiin hyviin ajatuksiin, tekoihin tai ongelmiin. Tänään huomasin olevani vihainen eräästä asiasta. Ja viha on se yksi ja ainoa "kielletty tunne". Se syö hyvää mieltä, eikä se aiheuta mitään hyvää yhtään kenellekkään. Ja yleensä siellä vihan takana on jokin toinen tunne, pettymys, suru, ahdistus, joka jää huomaamatta vihan vallatessa alaa. Viha on turhaa. Suuttuminen ja riitely on välillä hyvinkin puhdistavaa, mutta viha pitäisi pyrkiä sammuttamaan mahdollisimman pian.

Kohta 5:
Olen saanut joogan avulla itseni sellaiseen kuntoon, että saan kämmenet lattiaan jalkojen ollessa suorina. Olen hyvin ylpeä tästä, nuorempana muistan kuinka isosiskoni pystyi siihen, kun taas minä en. Ehkä jo silloin päätin onnistua siinä vielä joskus. Venytteleminen ei ole koskaan tullut minulle kovin luonnostaan, en tee sitä aamulla, enkä illalla, jos en tietoisesti sitä ajattele ja tee. Mutta onneksi joogaaminen tuo niin paljon hyvää olo, että sitä kun on muutaman kerran tehnyt, on jo koukussa. Venyttelen nykyään joka kerta käydessäni saunassa. Venyttelen myös iltaisin, vaikken muuten urheilisikaan. Se vain tuntuu niin hyvältä. Tänä aamuna tein kotona parit aurinkotervehdykset ja töihin mennessä kävin pysähtymässä järven rannalla. Heitin viltin autosta lumelle ja istahdin siihen venyttelemään. Silloin löysin sen "sinisen hetken" josta joskus on puhuttu. Kun päivä puskee yön tilalle ja valo oli todellakin melko sinistä. Oli kaunista, lumi maassa, järvikin oli valkeana. Kesällä kävin lähes joka päivä samaisella järvellä uimassa, nyt olen löytänyt talvisenkin harrastuksen samaiselle paikalle!

Tänään olen iloinen siitä että sain treenattua, vaikkei aluksi niin kiinnostanutkaan. Mahtavaltahan se sitten jälkeenpäin aina tuntuu ja onneksi alan muistamaan sen siinä heti alussakin. Olen myös kiitollinen joogasta, siitä että uusia kuntoilu/venyttelyohjeita löytyy internetin kätköistä vaikka millä mitalla ja ilmaiseksi! Olen onnellinen koirastani ja siitä, että kohta on joulu ja perheeni kerääntyy yhteen. <3

Haastavaa.

On tullut pähkäiltyä, yhdessä muiden kuurilaisten kanssa, että mitäs tämän jälkeen? Nyt on viimeinen viikko menossa ja päätin vähän hölläillä ruokavaliota, jottei tapahdu sitä mitä eniten pelkään. Tulee joulu, ruokaa on paljon. Ja jos syömisen tarkkailu loppuu siihen, voi mopo päästä karkaamaan käsistä pahasti, enkä tahdo sitä, en enään.

Tuosta ajattelusta pääsin siihen, miten haastavaa tämä tasapainoilu on. Ei pelkästään painon kanssa, vaan tämän elämän kanssa muutenkin. Olen kaamosmasentaja. Ahdistun helposti. Teen listoja asioista mitä pitäisi tehdä ja ahdistun niitä katsellessa. Tuntuu että pakonomaisesti haen sitä ahdistusta ja mielipahaa jostakin. Tänään istuin liian kauan tietokoneella ja se alkoi masentamaan, koska en saanut mitään aikaiseksi. Tarkoitus oli viettää lepopäivää kaikesta tekemisestä, mutta keino oli väärä. Huomasin mielipahan onneksi ajoissa ja karkotin sen muutamalla helpolla tekemisellä, pyykit kuivumasta, koiran harjaus ja kukkien kastelu. Pieniä ja helppoja asioita useimmille, mutta toisinaan ne tuntuvat minulle TODELLA vaikeilta.

Elämäni ei ole tasapainossa, ei todellakaan. Pään sisältä löytyy liikaa velvollisuuksia, liikaa "pakkoja" ja liian vähän itsensä löytämistä, hyvän olon hakemista ja tästä hetkestä nauttimista. Mutta ollaan tässä kuitenkin matkalla parempaan. Painon putoamisen myötä olo on kevyempi ja liikkuminenkin maistuu ihan erilailla.

Liikkumisesta puheenollen, mies lähetti tänään töihin minulle kuvan, jossa oli mukana teksti: 

"Tilasin sulle äsken tuomosen nii voijjaan sitte kesällä käyä yhessä fillaroimassa. Pitäs olla hyvä pyörä mitä netistä lueskelin ihmisten mielipiteitä." 

Ja se kuva tosiaan..

Miehellä siis on noin 10vuotta vanha maantiepyörä, jolla ajoin viime kesänä. Pyöräilystä olen tykännyt aina, mutta onhan se ihan eri hommaa maantiepyörällä ja ns. tavallisella pyörällä. Maantiepyörä kulkee niin vaivattomasti, ylämäetkään eivät tunnu miltään, verrattuna normipyörään. Viime kesänä omalla pyörällä pyöräillessäni pääsin hiekkatien päähän ja jonkin matkaa pikitietä, noin 14km oli muistaakseni pisin reissu. Maantiepyörällä kävin pari koeajoa, ensimmäisellä niistä siitä puhkesi rengas, toinen oli vain lyhkänen reissu. Mutta sen jälkeen yli 30km pikitietä, hiekkatietähän näillä ei voi edes ajaa, enkä ollut puolikuollut sen reissun jälkeen. Loistavalla tuulella kylläkin! Ja nyt jos tosiaan mieskin innostuisi tästä kesäharrastuksesta, olisi se kyllä mahtavaa. Nykyäänhän meidän yhteiset harrastukset liittyvät yleensä autoihin, niiden korjaukseen ja laittamiseen. Eikä se ole minun valintani ollenkaan. :D 

Töiden jatkumisesta ei ole mitään taetta, toivon saavani tietää päätöksen ennenkuin nykyinen sopimus loppuu. Mutta olen onnistunut siinä, etten enään hermoile asiaa. Jossakin vaiheessa itkin iltoja, kun en tiennyt mihin tämä elämä vie. Nyt olen oppinut, että kulkee se minne ikinä kulkeekaan, ihan turha siitä on hermoilla tänään, tässä ja nyt. Koska elämä on nyt. Ja elämä menee ohi, jos ei pysty olemaan tässä hetkessä. Ja sitäpaitsi:

Elämä kantaa ja asiat järjestyy. Siihen on vain uskottava, niin uskomatonta kuin se onkin. Mutta nyt gluteenittomien joulureseptien etsintään, jos tällä viikolla saisi aikaiseksi leipoa! <3

HMPH

Mies laittoi viestiä voittaneensa pelikoneesta, pikkusen enempi entä parikymppiä, mikä esimerkiksi minulle on jo iso raha. Toiset viettävät aikaa kavereiden kanssa pikkujouluissa yms. Mitä tekee Elisa 23v? Perjantai-iltana kahdeksan jälkeen?? No pyyhkii pölyjä kirjahyllystä, koska joulusiivous. Ei ole pikkujouluja ollut, eikä ole tulossa. Eikä sen puoleen niitä kavereitakaan kenen kanssa sitä viettäis, että köyhät ois pikkujoulut. :D

Mutta olen iloinen mieheni puolesta, iloitsisinhan itsekkin ylimääräisestä rahasta. Olen myös iloinen kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka viettävät pikkujouluja, tai muuten vain viettävät aikaa ystävien parissa. Olisinhan itsekkin iloinen mukavasta viikonlopusta. Tai edes illasta, edes yhden kaverin kanssa. Eipähän tarvitse äidin stressata eikä rehkiä joulusiivouksesta.

Kävin tänään kirkossa, kauneimpia joululauluja kuuntelemassa. Itkin muistellessani mummuani, Varpunen jouluaamuna saa sen aikaan joka kerta. Haaveilin osaavani soittaa pianoa. Olin surullinen siitä, että on ihmisiä jotka joutuvat yrittämään elämistä sodan tai luonnonkatastrofien keskellä. Olin onnellinen siitä miten hyvin minulla on asiat. Olen ostanut joululahjat perheenjäsenilleni, olen myös antanut jouluapua sitä tarvitseville. Saan ostettua kaiken ruuan mitä tarvitsen, ylimääräistäkin. Tänä jouluna en ole ostanut turhaa roinaa. Pari lahjaa on vielä hankkimatta, mutta nekin tiedossa, eivätkä ole turhia. Keräsin myös minulle ylimääräistä tavaraa, jotka oli tarkoitus viedä pelastusarmeijalle, mutta se kassihan jäi tietenkin matkasta pois.. Pitänee yrittää siis päästä käymään pelastusarmeijan kirpputorilla vielä ennen joulua.

Sekavaa kirjoitusta, mutta selvenipä pää. Täytyy yrittää muistaa ne asiat mitkä omassa elämässä on hyvin. Minulla ei ole ihmisiä keiden kanssa pelata pelejä ja viettää iltaa, mutta minulla on ruokaa, terveys, katto pään päällä, koira ja perhe, joka välittää, vaikkei usein nähdäkkään.

Olen siis onnellinen, vaikka monta kertaa harmittaa ja kadehdin sitä mitä muilla on. Minulla menee myös hyvin.

Rakastaa, rakastaa, rakastaa

Tein eilen töissä listan päivän tehtävistä. Oikeastaan listan tehtävistä, ei niitä kaikkia ollut pakko eilen tehdä. Töistä kotiuduttuani söin ja lähdin lenkille koiran kanssa. Vajaan tunnin kuluttua tulimme takaisin, siirsin piikkimaton sängylle ja ajattelin levähtää hetken. Heräsin sitten tunnin päästä, vaan olihan kyllä hirvittävän paljon rentoutuneempi olo. Ja niinpä, tehtävälistan työt tuli eilen tehtyä!

Tänään menin poikkeuksellisen aikaisin töihin, mikä oli ihan hyvä vain, koska pääsin aiemmin poiskin ja kerkesin näinollen lenkkeilemään päivänvalossa. Ja se on ollut harvinaista herkkua viime aikoina! Aamulla on pimeää ja töistä kotiuduttani syön ennenkuin lähden ulos ja on taas pimeää. Luntakaan kun ei juuri ole.

Eilen luin tämän tekstin, joka löytyy alkuperäisenä versiona täältä.

"Jokaikinen aamu kun aviomieheni Michael herää, hän kääntyy ympäri, tulee kiinni minuun ja laittaa kätensä ympärilleni. Hän painaa yön jäljiltä kuivat huulensa kiinni korvaani ja hyräilee korvaani "Sinä olet maailman kaunein vaimo."

Minulla on päälläni isot housut joissa on iso reikä koiran hampaista sekä perustoppi. Kävin viimeksi suihkussa kaksi päivää sitten (muistelen). Hiukseni ovat pörröytyneet tyynyä vasten. Leualleni (ja myös kaksoisleualleni) on valunut yön aikana kuolaa.

Lienee turha sanoa, että minä en ole maailman kaunein vaimo. On itse asiassa melko todennäköistä, että en kuulu edes sadan kauneimman joukkoon. Jos Maailman kaunein vaimo -kilpailu järjestettäisiin, minut varmasti diskattaisiin ihan jo säärikarvojeni pituuden perusteella.

Mutta se ei nyt ole olennaista. Olennaista on se, että mieheni todella uskoo minun olevan se vaimo.

Minä olen saanut neljä lasta ennen kuin tapasin mieheni. Minulla on raskausarpia paikoissa, joissa en tiennyt niitä voivan esiintyä, esimerkiksi polvieni takana sekä kylkiluideni kohdalla. Minun keskivartaloni on liian pitkä ja minun jalkani puolestaan niin lyhyet, etteivät ne ylety tuolilla istuessani lattiaan.

Farkkuni ovat kokoa 38. Minulla on monia tukisukkahousuja. Juoksen vain jos minua jahdataan. Olen kuin hahmo jostakin sohvaperuna-realitystä.

Hän näkee sen kaiken päivittäin. Ja silti, silti olen hänen mielestään maailman kaunein vaimo. 

Olen testauttanut hänen näkönsä. Se on hyvä. Hän on nähnyt alastomia naisia minua ennenkin. Hän on ollut naimisissa ja olen melko varma, että hän on selaillut myös Playboy-lehtiä. Kokemattomuus tai huono näkökään ei siis voi selittää sitä, miksi hän pitää minua kauniina.

Miksi minä siis näen pelkän ruman ällötyksen siinä, missä hän näkee maailman kauneimman vaimon?

Siitä syytän kaikkia niitä, jotka ovat sitä mieltä, että huippumallit ovat kauneusihanne. Syytän Victoria's Secret -kaupan myyjää, joka totesi minulle nenänvartta pitkin katsoen, että heillä ei ole rintaliivejä minun koossani.

Mietipä siis oikein tarkkaan. Kun sinä menet suihkuun ja toivon, että sinulla olisi litteämpi vatsa, aviomiehesi katsoo sinua ja yrittää nähdä haarovälisi. Sinä tiedät sen, sitähän hän yrittää. Jos sanoisit hänelle, että haluat pikapanon juuri siinä ja silloin, luuletko todella, että hän sanoisi "Kyllä kulta, mutta sammutetaan ensiksi valot, ettei minun tarvitse nähdä raskausarpiasi."?

Asia on näin: Samalla, kun me vaimot mietimme, että meidän pitäisi olla kauniimpia, seksikkäämpiä, kuumempia, laihempia tai kiinteämpiä, miehemme ajattelevat, että olemme todella seksikkäitä juuri sellaisina kuin olemme. Olen kysellyt tätä monelta. Vastaukset ovat yksimielisiä.

Joten kysy itseltäsi tämä: Kuka sinulle sanoo, ettei vartalosi ole täydellinen? Vain sellaiset ihmiset, joilla ei ole väliä. Vain sellaiset ihmiset, joita et tunne. Kuka sanoo, että et ansaitse palkankorotusta? Kuka sanoo, että et ole tarpeeksi hyvä äiti? Kuka sanoo, että sinun ei pitäisi pukeutua noin? Vain ihmiset, jotka eivät ole uskomisen arvoisia. Vain sellaiset ihmiset, joita sinun ei tarvitse kuunnella.

Mutta kuka kertoo sinulle, että olet juuri oikeanlainen ja täydellinen sellaisena kuin olet? Se ihminen, joka herää vierestäsi joka aamu. Se ihminen, joka näkee sinut alasti päivittäin. Se ihminen, joka suostuisi kanssasi pikaisiin milloin tahansa ja missä tahansa.

Joten tästä eteenpäin kun se ääni kuiskaa korvaani aamuisin, että olen maailman kaunein vaimo, minä suljen silmäni. Ja päätän uskoa."

Monta kertaa on oma mieheni kertonut minun olevan kaunis, baari-illan jälkeisenä aamuna. Eli hiukset on sekaisin, ripsivärit poskilla, silmäpussit ja kaamea väsymys. Ne hetket ovat olleet hyviä. Olen nauranut, mutta usein myös uskonut miestäni. Ja onhan hänkin minun mielestäni todellakin hyvännäköinen, vaikka tiedän että monet eivät ole samaa mieltä. Tänään törmäsin alla olevaan tekstiin:

"Ethän koskaan ajattele, ettet olisi kyllin hyvä, 

sillä muut ihmiset näkevät sinut juuri sellaisena 

kuin sinä itse näet itsesi."

Ja totta varmasti tuokin. Täytyy vain muistaa rakastaa, rakastaa ja rakastaa, itseään, läheisiään ja varsinkin itseään. <3

Sisäistä aurinkoa pimeyden keskelle

Lumi on taas jälleen kerran poissa. Ja tämähän tietää sitä, että ulkona odottaa aamulla, töiden jälkeen ja illalla pimeys. Työaikaan saattaa olla häivähdys valoa, jolloin mieli suunnittelee mitä kaikkea voisikaan töiden jälkeen tehdä. Ehkä pitkä lenkki metsässä koiran kanssa? Leipomista ikkunan äärellä? Vai olisiko innostusta siivota, kantaa matot ja petivaatteet ulos? No voin kertoa, että ei ole, kun saapuu kotiin, syö ja onkin jo pimeää. Koiran ulkoilutus ei ole kovin kivaa, kun jokapaikka on jäässä eikä ilman lamppua näe minnekkään. Lampunkin kanssa on pimeää.

Mutta! Ei tämä olekkaan niin kamalaa, kun saa vain omat palikat paikoilleen. Tälle päivälle oli vaikka mitä suunnitelmia, vaan eihän niiden tekemiseen intoa enää kotona löytynyt. Koiran kanssa ulkoiltua, laitoin kuitenkin pyykit koneeseen. Laittelin ruokia viikolle (dieetin noudattaminen on huomattavasti helpompaa kun ateriat ovat valmiina annoksina), tiskasin ja huomasin tehneeni jo melkolailla energiamäärääni nähden. Ja lisäksi kuntoiluinnostus löytyi taas ja kohta alkaakin jumppa. :)

Mieheltä sain luvan herkutella sen verran, että yhden tortun saan syödä teen kanssa. Aion kyllä kinuta vielä yhden keksin, joita eilen leivoin. Toivottavasti tämän kuurin jälkeen syöminen jatkuu tasaisena ja annoskoot pieninä. Eikä tietenkään ole pahitteeksi että liikuntakertoja jäisi viikkoon edes kolme! Pitänee ruveta piirtämään ruksia kalenteriin jokaisesta liikuntakerrasta (tähän ei sisälly normi koiranulkoilutukset) ja kehitellä jotakin palkintoa niille viikoille jolloin kertoja tulee ainakin se kolme. Täytyy googletella halpoja konsteja vaikkapa omaan spa-päivään kotona!

Tänä iltana on ilmeisesti tiedossa vielä elokuvan katsomista, miehen vuoro valita mitä katsotaan.. :p

Tänään olen onnellinen siitä, että olen saanut karsittua stressin pois elämäntaparemontista. Minun ei ole pakko tehdä yhtään mitään, mutta urheilen koska sen jälkeen on hyvä olo ja syön kasviksia koska ne auttavat kehoa pysymään terveenä ja vahvana. Minulla ei tule olemaan kuin tämä yksi keho ja on aika alkaa pitämään siitä kunnolla huolta. Jos ei kiinnosta heilutella kahvakuulaa taikka punnertaa ja pusertaa vatsalihaksi, voin joogata tai kävellä. Itselleen täytyy olla armollinen.

Vielä kun saisin poistettua suorituspaineet muiltakin elämän osa-alueilta, olisin todennäköisesti hyvin paljon onnellisempi. Sinnepäin ollaan matkalla. :)

Ryhtiliike

Otin sen askeleen, ostin itselle apua painonpudotukseen. Ja tämä on toiminut, vaikkakin tämä viikko on ollut yhtä tuskaa. Mutta on se ollut sitä muillekkin, jotka samaan peliin ovat ryhtyneet. Sain miehen tähän projektiin mukaan sen verran, että katsoo vähän mitä suuhuni laitan.

Joulu on lähestymässä, kortit on postissa jo, mutta leipomukset odottaa tekijäänsä. Rakastan joulua!

Olen myös onnistunut löytämään uudelleen liikkumisen riemun. Nyrkkeilen ja joogaan, kahvakuulailen ja kotijumppaan. Ja se tuntuu hyvältä. Joka kerta aloittaminen ei ole helppoa, mutta sen jälkeen kaikki on vähän aikaa taas hyvin. Vielä kun onnistuisi löytämään lukemisen. Ja varastamaan itselleen omaa aikaa tarpeeksi usein. Tänä iltana (yönä?) minulla on omaa aikaa. Ja vieressä odottaakin aineet käsihoitoon ja kasvonaamio.

Tänään olen onnellinen hyvästä miehestä, joka rakastaa. Olen myös onnellinen että kuulun tähän ihmisryhmään joka pärjää, enemmänkin kuin pärjää. Pitäisikin saada joku päivä jälleen aikaiseksi karsia materiaa ympäriltä. Se helpottaa. Ja jos siinä samalla voi vielä auttaa jotakuta, joka sitä apua enemmän tarvitsee, onko mitään sen parempaa?

Tässä elämässä on vielä niin paljon opittavaa ja vähintään yhtä paljon annettavaa. Ehkä siis parempi aloittaa nyt, eikä odottaa huomiseen. :)