Jännittäviä aikoja

Muuttorysäys alkaa ylihuomenna, ensimmäinen peräkärryllinen tavaraa on lastattu, joten keskiviikkona, kunhan mies pääsee aamulla töistä, pääsemme kuskaamaan tavaraa uuteen kotiin. Mies on sitä mieltä että muutto on ohi perjantaina, minä en uskalla olla niin positiivinen. Kaikki astiat on tiskattava, verhot ja lakanat pestävä, koska ne ovat olleet vintillä ja navetassa säilössä. Toki ne ovat olleet muovilaatikoissa/pusseissa, mutta haju on tarttunut kankaisiin eikä astioiden kanssa uskalla ottaa sitä riskiä, että niissä on pyöriskellyt hiiriä ja ties mitä muita elukoita. :D

Mies toi tänään Oulun reissulta multaa, ensimmäistä kertaa ikinä minulla on oma kukkapenkki ulkona. En ole mikään viherpeukalo, mutta yritän saada jotakin muutakin entä rikkaruohoja kasvamaan. Lisäksi sisälle tahdon jotakin uusia kasveja, lauantaina olisi tarkoitus olla paikat niin mallillaan että maltamme lähteä Ouluun ostoksille. Kasveja, muutamia uusia keittiövälineitä, halvempia pakasteita ja muuta pientä. :) Onneksi huonekalut ja kalleimmat tavarat ovat jo olemassa, joten kovin kalliiksi muuttaminen ei tule. Olemme ostaneet vain tv-tason, sohvapöydän ja silityslaudan. Muutoin kaikki onkin ollut valmiina odottamassa tätä hetkeä.

Kun elämä on yhtä leikkiä, ei ehdi palijo murehtia! <3

Voin jo tuntea sen, miltä tuntuu mennä omaan kotiin, missä on valoisaa, värikästä ja turvallista. Kotiin, missä odottaa perheeni. On jo puhuttu kesäillanvietoista, grillauksesta takapihalla, kalastamisesta joella (jonne siis matkaa ei ole kuin kivenheitto), kavereiden ja ystävien kutsumisesta kylään ja ihan vain omasta rauhasta nauttimisesta. On ihana kun on elämässä jotain hyvää mitä odottaa. Työsopimukseni loppuu toukokuussa. eikä jatkosta ole mitään tietoa. Koulutuspaikkoja katselin, mutta ei oikein kiinnostaisi lähteä opiskelemaan vuodeksi ja löytää itsensä sitten jälleen työttömänä. Haluaisin päästä töihin, olla töissä, tienata, pystyä suunnittelemaan elämää eteenpäin pikkusen pidemmällekin. Toisaalta, olen erittäin onnellinen myös tästä elämästä ilman vakituista työtä, kunhan vain muistan nauttia joka minuutista. Tai edes jokaisesta tunnista.

Ja toisaalta, ei se edes ole niin kamalan vaikeaa. :)

Kirja nro 5

Bridget Jonesista vähän villimpään teokseen. Näin seksiä tihkuvaa kirjaa en olekaan lukenut aikoihin ja koukuttavakin tämä oli yhtälailla kuin  Bridget, sisältö siis tosiaan vähän erilainen. 

Elokuvaa en ole katsonut, enkä todennäköisesti koskaan katsokaan, sen verran huonoja arvosteluita olen siitä kuullut. Kirja ei ollut ollenkaan sitä, mitä kuulemani perusteella odotin, mutta se oli todella paljon enemmän. Juoni oli mutkikkaampi ja mielenkiintoisempi mitä ajattelin, eli positiivinen yllätys. Kirjassa on kaksi pian valmistuvaa opiskelijaa, jotka asuvat yhdessä. Toinen heistä, Kate, on koulun lehden toimittaja ja hänen on tarkoitus mennä haastattelemaan hyvin rikasta, vaikeasti tavoitettavaa miestä. Kate on sairaana ja kämppiksensä Anastasia joutuu tekemään haastattelun Katen puolesta. Haastattelu on kiusallinen, kömpelö, eikä Anastasia ymmärrä sähkövirtaa joka hänen ja herra Greyn välillä sykkii. Grey tuntee voimakasta vetoa Anastasiaan, eikä Anastasiakaan oikein pysty olemaan erossa tästä omituisesta rikkaasta miehestä. Se, millaisessa maailmassa herra Grey elää, on kaikki Anastasialle uutta ja erilaista. Näiden kahden välillä onkin melkoista kipinäsuihkua, kun he yrittävät ottaa toisistaan selkoa.

Tätäkin kirjaa voin suositella, erityisesti kaikille niille jotka ovat katsoneet elokuvan. Mikäli elokuva on puoleksikaan niin huono kuin olen kuullut, tämä kirja, ja tietysti ne kaksi jatko-osaa, vievät lukijan aivan eri maailmaan. Omasta mielestäni kirja jäi jotenkin kesken, tietysti näin saadaan ihminen haluamaan lukea myös jatko-osat. Harmikseni minulla ei niitä nyt ole, eikä olisi aikaa lukeakaan vaikka kirjat käsissä olisivatkin. Keskiviikkona alkaa muuttorumba ja olen onnellinen että sain kirjan luettua, ettei se huuda huomiotani joka kerta kun sen jossakin näen.

Kirja nro 4

Siskoni joululahjapaketista löytyi Helen Fieldingin uusin Bridget Jones, Mad about The Boy. Siskollani tämä kirja jo entuudestaan oli, joten teimme vaihtokaupan. Mietin vain, miksei Bridget Joneseja ole yhtä monta kuin vaikka Neiti Etsiviä, joita en ole lukenut ja joita kirjastossa tuntui yläaste aikaan olevan hyllytolkulla...

" 'Näytät niin... sporttiselta!' puuskautin. Onneksi juuri silloin pöytään tuotiin teetä ja aivan valtava kolmikerroksinen tarjotin. Ambergris otti pikkuruisen savulohileivän, jota hän sitten siirteli lautasellaan koko loppuajan, jonka kuluessa minä nautin koko alimman voileipäkerroksen, kolme skonssia hillon ja paksun kerman kera, valikoiman minitorttuja ja -piiraita sekä molemmat teetarjoiluun kuuluvat ilmaiset samppanjalasilliset."

Ylläolevassa kohtauksessa Bridget on tapaamisessa näyttelijän kanssa, joka on mahdollisesti tulossa näyttelemään Bridgetin käsikirjoittamaan elokuvaan. Ja kyllä, minä pidin tuosta kohtauksesta. Bridget vain voi olla oma itsensä, syödä niinkuin söisi yksinkin, vaikka vastapäätä istuu sporttinen näyttelijä, joka ei ruokaan edes koske. Mahtavaa, noinhan sen kuuluukin mennä! Jos tahdon syödä, syön. Jos se jotakuta muuta haittaa, se on hänen ongelmansa.

Mutta takaisin kirjaan, se oli yhtä loistava Bridget Jones, kuin edellisetkin! Nämä jos mitkä kirjat saavat elämän tuntumaan taas hitusen paremmalta. :) Ei voi muutakuin suositella jokaiselle naiselle, joka kirjoja lukee. Sopivaa hömppää, vaikkei niin hömpästä tykkäisikään.

Kaikki käy niin äkkiä!

Minun on pitänyt kirjoittaa jo monena päivänä ja monesta asiasta, mutta kaikki on tapahtunut niin äkkiä, ettei pääni ole pysynyt mukana, saati sitten sormet näppäimistöllä! Olen ollut masentunut odottaessani omaa syntymäpäivääni, viime vuosi kun oli masentavinta siihen aikoihin. Tämä vuosi ei mennyt ihan yhtä huonosti.. :)

Ennen syntymäpäivääni, eräänä aamuna mieheni kysyi että kateltaisiinko vuokra-asuntoja kylältä. Tästä olen puhunut miehelleni niin monen monituista kertaa, että haluaisin muuttaa hänen kanssaan kirkonkylälle, omaan asuntoon, elämään omaa elämää. Katselimme yksityisiä asuntoja, mutta niitä ei ollut sopivia tarjolla. Vaatimuksina olivat ettei asunnossa olisi sähkölämmitystä, tarvitsimme kaksi autopaikkaa, lemmikkien tuli olla sallittuja ja sauna olisi hyvä olla oma. Lisäksi tarvitsen keittiöön tarpeeksi kaappitilaa ja onpa se tila hyväksi muuallakin. Mieheni soitti kunnan vuokra-asunnoista ja saimmekin mennä katsomaan niitä heti samana päivänä. Ensimmäinen oli melkoinen kauhistus, seinissä reikiä, likaista jne. Seuraavassa asunnossa oli menossa remontti (on se kyllä vieläkin) ja siitä minä pidin! Seinät oli maalattu uusiksi, keittiön allaskaappi oli rakenteilla ja kylpyhyoneessa oli jo uudet kaakelit, muutoin se oli vielä tyhjillään. Pieniä mutkia matkassa oli, mutta asunto on meille! Ja muutto on 1.4, enkä millään malttaisi odottaa!! Tekisi niin mieli ostella uusia verhoja ja purkkeja ja pannuja ja veitsiä ja kaikkea muuta, mutta lompakko laittaa vastaan. :D

Syntymäpäiväni oli keskiviikkona, mieheni kertoi että juhlistaisimme syntymäpäivääni jotenkin lauantaina, kun hänelläkin on vapaapäivä. No, lauantaiaamuna hän herätti minut ja kysyi lähtisimmekö tänään käymään Oulussa katsomassa löytyisikö sieltä liikettä mistä niitä kihlarinkuloita saisi. No toki niitä lähdettiin sitten ostamaan. <3 Useammassa liikkeessä käytiin, mutta Oulun Korusta löytyi paras valikoima ja paras palvelu ja meille sopivat sormukset.

<3

Olen yrittänyt myydä tavaraa pois, olemme ostaneet tilalle tavaraa uuteen kotiin. Lisäksi olen ostanut siemeniä, joita saan rivitalon takapihalle, omalle (vuokratulle) takapihalle istuttaa!

Rahat ovat siis melko lopussa, koska takuuvuokra ja uudet huonekalut ja laitteet, mutta olen erittäin onnellinen. Paino on noussut, muttei onneksi kaikkea ole tullut takaisin. Olen ehkä löytämässä tasapainon syömisten kanssa, ainakin suunnilleen. Ja tunnen itseni hyväksi. En malta odottaa kesää, sitä että saan pukea päälleni uusia mekkoja joita olen jossakin naisellisuus-mielenhäiriössä ostellut. Enkä sitä että saadaan grillata omalla takapihalla, voidaan kutsua ystäviä käymään ja saan leipoa omassa keittiössä, omilla välineillä. On mahtavaa, että välillä elämä menee niin hyvin, etteivät ylimääräiset kilot, vähät rahat, vähät sosiaaliset kanssakäymiset ja huono menneisyys haittaa. Koska on vain nyt ja nyt on hyvä olla.

Kirja nro 3

Näitä nyt tulee peräjälkeen, kun innostusta muuhun kirjoittamiseen ei juuri ole, eikä mikään muukaan (paitsi lukeminen) oikein kiinnosta. Ehkäpä pitäisi kirjoittaa innostuksen puutteesta, mutta kerronpa tästä, jotta saan kirjan laitettua kiertoon. :)

Charlaine Harrisin kirjoittama Veren voima, kertoo pienessä kaupungissa asuvasta Sookiesta, joka työskentelee tarjoilijana ja asuu isoäitinsä kanssa. Vampyyrit eivät ole tässä kirjassa yön pelottavia olentoja, joita vältellään ja pelätään, vaan ne ovat ihmisten tiedossa ja tarjoillaanpa heille ravintoloissa tekovertakin, jotta ihmiset saisivat elää rauhassa. Vampyyrikirjojen lukemisesta on joku tovi vierähtänyt, mutta tämä yllätti positiivisesti ja tempasi todella lujasti mukaansa. Tottakai, kuten monessa muussakin vampyyrikirjoissa (ja muissakin kirjoissa) tässäkin tapahtuu romanssi päähenkilön ja vampyyrin välillä.

En osaa oikein kirjoittaa tästä kirjasta, mutta jos joku kysyisi kannattaisiko tämä lukea, suosittelisin kyllä. Kirjoista on myös tehty tv-sarja nimeltä True Blood. Joku on varmasti katsonut ja osaa ehkä kertoa siitä enemmän, minä en juuri televisiota katso enkä ole jaksoakaan ko. sarjasta katsonut. Eikä sitä näkynyt olevan Netflixissä, joten en varmaankaan ihan heti sarjaa katsokkaan.

Tämä haaste vuodelle 2015, lukea ainakin 12kirjaa, on tähän mennessä tuntunut erittäin hyvältä. Olen päässyt takaisin kirjojen maailmaan ja voin taas sanoa, lukeminen kannattaa. Itse pääsen noihin kirjoihin pakoon kaikkea sitä, mikä tässä elämässä minulla kulloinkin vastustaa. Se myös rentouttaa, jos on kovin paljon murehdittavaa, eikä oikein osaa ottaa ohjia käsiinsä. Hyvä kirja auttaa. Se vie ajatukset pois murehtimisesta ja antaa lukijalleen pienen tauon arkiseen aherrukseen. Ja saattaapa kirjoista myös oppia jotakin, tai löytää vaikka uuden harrastuksen tai inspiraation oman elämänsä saamisesta takaisin raiteilleen. Tämä kyseinen kirja ei mikään elämäntapaopas ole, mutta näissä yliluonnollisissa seikkailuissa pääsee todella vikkelästi karkuun omaa elämää!

Kirja nro 2

Vuoden toisena kirjana oli Candance Bushnellin kirjoittama "Hissillä huipulle". Bushnellin ensimmäinen teos on vaatimattomasti Sinkkuelämää, se josta on tehty tv-sarja ja pari elokuvaa! Enkä tiennyt sitäkään, että Sinkkuelämää perustuu Bushnellin omiin kokemuksiinsa perustuviin sanomalehtikolumneihin, enkä tietäisi tätä faktaa vieläkään, ellen olisi Hissillä huipulle kirjan takakantta lukenut. Kirjan sain ihanalta siskoltani joululahjaksi ja toisin kuin monena vuonna aiemmin, nyt aloitin lukemisen jo näin aikaisin joulun jälkeen (helmikuussa, teksti vain jäi kesken ja unohtui :D ).

Minulla kesti melko kauan, ennenkuin pääsin sisälle kirjaan niin, etten malttanut laskea sitä käsistäni. Tähän vaikutti varmasti se, että kirjan kappaleet olivat pitkiä. Pitkät kappaleet vaikuttavat niin, ainakin minulla, etten aina edes jatka kirjan lukemista vaikka mieli tekisi. Aamulla ennen töihin lähtöä on tympeää jättää kirja kesken kappaleen. Samoin illalla, jos vähänkään väsyttää, ei tule lukemista jatkettua. Kuitenkin, kun olin päässyt puolenvälin yli, luin kerralla useita kappaleita aivan huomaamatta.

Kirjassa kerrotaan elämästä New Yorkissa, tarkemmin Viides avenue 1:n asukkaista ja heidän ystävistään ja rakastajistaan. Joukkoon mahtuu hyvin erilaisia ihmisiä, kunnianhimoa, fyysistä toisen ihmisen himoa, kurjuutta ja paljon muuta. Kirja on hyvä, ei parhaita mitä olen lukenut, muttei todellakaan huonoimpiakaan. Ja aiheena New York, ei mielestäni voi koskaan epäonnistua, sillä kaupunki on jotain sanoinkuvaamattoman mieletöntä. <3

Kuva napattu lautalta, vielä kun pääsisin joskus takaisin. :')