Kaikki käy niin äkkiä!

Minun on pitänyt kirjoittaa jo monena päivänä ja monesta asiasta, mutta kaikki on tapahtunut niin äkkiä, ettei pääni ole pysynyt mukana, saati sitten sormet näppäimistöllä! Olen ollut masentunut odottaessani omaa syntymäpäivääni, viime vuosi kun oli masentavinta siihen aikoihin. Tämä vuosi ei mennyt ihan yhtä huonosti.. :)

Ennen syntymäpäivääni, eräänä aamuna mieheni kysyi että kateltaisiinko vuokra-asuntoja kylältä. Tästä olen puhunut miehelleni niin monen monituista kertaa, että haluaisin muuttaa hänen kanssaan kirkonkylälle, omaan asuntoon, elämään omaa elämää. Katselimme yksityisiä asuntoja, mutta niitä ei ollut sopivia tarjolla. Vaatimuksina olivat ettei asunnossa olisi sähkölämmitystä, tarvitsimme kaksi autopaikkaa, lemmikkien tuli olla sallittuja ja sauna olisi hyvä olla oma. Lisäksi tarvitsen keittiöön tarpeeksi kaappitilaa ja onpa se tila hyväksi muuallakin. Mieheni soitti kunnan vuokra-asunnoista ja saimmekin mennä katsomaan niitä heti samana päivänä. Ensimmäinen oli melkoinen kauhistus, seinissä reikiä, likaista jne. Seuraavassa asunnossa oli menossa remontti (on se kyllä vieläkin) ja siitä minä pidin! Seinät oli maalattu uusiksi, keittiön allaskaappi oli rakenteilla ja kylpyhyoneessa oli jo uudet kaakelit, muutoin se oli vielä tyhjillään. Pieniä mutkia matkassa oli, mutta asunto on meille! Ja muutto on 1.4, enkä millään malttaisi odottaa!! Tekisi niin mieli ostella uusia verhoja ja purkkeja ja pannuja ja veitsiä ja kaikkea muuta, mutta lompakko laittaa vastaan. :D

Syntymäpäiväni oli keskiviikkona, mieheni kertoi että juhlistaisimme syntymäpäivääni jotenkin lauantaina, kun hänelläkin on vapaapäivä. No, lauantaiaamuna hän herätti minut ja kysyi lähtisimmekö tänään käymään Oulussa katsomassa löytyisikö sieltä liikettä mistä niitä kihlarinkuloita saisi. No toki niitä lähdettiin sitten ostamaan. <3 Useammassa liikkeessä käytiin, mutta Oulun Korusta löytyi paras valikoima ja paras palvelu ja meille sopivat sormukset.

<3

Olen yrittänyt myydä tavaraa pois, olemme ostaneet tilalle tavaraa uuteen kotiin. Lisäksi olen ostanut siemeniä, joita saan rivitalon takapihalle, omalle (vuokratulle) takapihalle istuttaa!

Rahat ovat siis melko lopussa, koska takuuvuokra ja uudet huonekalut ja laitteet, mutta olen erittäin onnellinen. Paino on noussut, muttei onneksi kaikkea ole tullut takaisin. Olen ehkä löytämässä tasapainon syömisten kanssa, ainakin suunnilleen. Ja tunnen itseni hyväksi. En malta odottaa kesää, sitä että saan pukea päälleni uusia mekkoja joita olen jossakin naisellisuus-mielenhäiriössä ostellut. Enkä sitä että saadaan grillata omalla takapihalla, voidaan kutsua ystäviä käymään ja saan leipoa omassa keittiössä, omilla välineillä. On mahtavaa, että välillä elämä menee niin hyvin, etteivät ylimääräiset kilot, vähät rahat, vähät sosiaaliset kanssakäymiset ja huono menneisyys haittaa. Koska on vain nyt ja nyt on hyvä olla.