Kiukuttaa niin että kiehuu

Nopea listaus ettei kerkeä kiukkuaiheet unohtua!

• Epäsopivat kengät!
• Rahanmeno!
• Se, että romun määrä on vakio!
• Laihduttaminen!
• Epäjärjestys ja asioiden tekemättä jättäminen!

Tilasin nettikaupasta kengät, hintaan 104.90€. Ensimmäinen koko oli liian pieni, no eipä hätää, vaihtolapun täyttöön ja kengät postiin! Tänään tuli uusi koko ja nämä olivat sitten liian isot! Valtavat pohkeeni eivät täyttäneetkään tämän koon vartta, joten saappaat olisivat valuneet ikävästi.. Tällä kertaa palautus/vaihtolappua ei jostain syystä ollutkaan laatikossa mukana. Sain sen kuitenkin nettisivuilta tulostettua ja nyt sormet ristissä toivon, että kengät saa palautettua ja rahat tulevat tilille. Jos ei, poltan kyllä loputkin kenkäni, enkä käytä kenkiä enään ikinä! Tai ainakaan ensi kesänä :D 

Jaaaaa sitten on tämä raha. Kenkiin meni rahaa, toivottavasti se raha palautuu. Rahaa on mennyt myös Rukan reissulla, mikä ei haittaa, koska lomareissulla ollaan lomalla. :) Eikä sitä rahaa siellä hirveästi edes mennyt, muutama lasi viiniä, ei kovin kallista syömistä ja hierontakin maksoi 20€. Mutta ongelmani on budjetointi. Tai siis siinä pysyminen! Budjetin tekeminen onnistuu, jopa ihan järkevän sellaisen, mutta siinä pysyminen näkyy olevan aika hankalaa.. Elämä on oppimista, näköjään ihan koko ajan! 

Tämä kolmas kohta, romun määrä, on ehkä suosikkini näistä ärsytyksen aiheuttajista! :D Kävin läpi tavaroitani tänään ja hävitin viisi esinettä (tai siis siirsin ne hävitettävien laatikkoon), kävin kaupassa hakemassa ne aiemmin mainitut kengät ja ostamassa pähkinöitä etteivät lopu kesken. Samalla reissulla tarttui mukaani matkapakkaus voiteille ja pesuaineille. Ja siinähän on kaksi (2) pientä purkkia, kaksi (2) pulloa ja se pussukka missä ne ovat. Eli viisi pientä asiaa! :D Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa? No, mutta jos tulee ulkomaanmatka, niin onpahan nyt mihin pakata pesuaine lentokoneeseen.

Laihduttaminen. Se on väärä sana, uusien elämäntapojen opettelu, kuulostaa paljon positiivisemmalta. Kävin läpi kuuden viikon ohjelman, jolla paino putosi huimasti. Aloitin samoilla ohjeilla tämän viikon maanantaina, tarkoituksena pitää ohjelmaa yllä seuraavat neljä viikkoa. Nälkä on ollut kova! Suklaata on tehnyt mieli! Miehen tarjotessa karkkia, on tehnyt mieli repiä koko pussi hänen käsistä ja kaataa sisältö suoraan suuhun. Tarkoitus olisi oppia, että voin herkutella, mutta vaikkapa kerran viikossa. Voin syödä perunaa, mutta en puolta lautasellista. Veden juominenkin tuppaa unohtumaan, mutta tämä ohjelma auttaa muistamaan, kun ruokaa ei olekkaan "koko ajan" edessä, on veden juominen erittäin herkullinen vaihtoehto murisevalle vatsalle.

Kun minua ärsyttää, niin minua ärsyttää yleensä kunnolla. Tänään on toinen päivä tätä ärsytystä ja teki mieli huutaa, ihan vain suoraa huutoa, kun astuin tiskattuani makuuhuoneen puolelle. Vaatteita kaiuttimien päällä, lipaston päälys täynnä papereita ja roskia, rahaseurantaa en ole muistanut täyttää, eli siinä odottaisi melkoinen urakka.. Viime viikon tiistaina näkyy olevan viimeisin merkintä! Ei kiva, mutta pakko se on yrittää saada tänään hoidettua. Sitä ennen saavat kuihtuvat leikkokukat häädön kompostiin, joogaan ja lihaskuntoilen. Eiköhän tämä olo sitten helpota. 

Ärsytyksen takia ei juuri kuvia ole, tässä kuitenkin pari hyvänolon hetkeä!

Aina välillä toivon, että mieheni jaksaisi/kiinnostuisi/välittäisi, sen verran että katsoisi kanssani jonkin "naistenhömpän". Sitten kun katson semmosta ja koira tulee viereen ihoon kiinni, mietin miksi ihmeessä tarvitsisin tähän hommaan miehen. Karvaisempi uros hoitaa homman enemmän kuin mielellään! <3

Talvi<3 (Saman voin kyllä sanoa kesästä, syksystä ja keväästä)

Onnellisuutta ja uuden vuoden tavoitteita

Viime viikonlopun vietin mieheni kanssa Rukalla, kun joululahjaksi sain ko. mieheltä lahjakortin joka oikeutti kahden yön majailut Rantasipi Rukahovin sviitissä kahdelle, sekä minulle jalka- ja kasvohoidon. Huomattuani että hotellin läheisyydestä löytyi paikka, joka tarjosi kuumakivihierontaa kokeiluhintaan 20€/20min varasin itselleni ajan sinnekin. Kun kerran hemmotellaan, niin hemmotellaan sitten kunnolla. :) Kuumakivihieronta oli mahtavaa! En tiedä onko se samanlaista joka paikassa, mutta ainakin tuolla tykkäsin. Aluksi sain lämpötyynyn alaselälle ja sitten oli ensin ihan perushierontaa käsin. Sitten minua hierottiinkin niillä kuumilla kivillä ja se oli mahtavaa. En ole uskaltautunut maksamaan kuumakivihieronnan kallista hintaa, ensinnäkin siksi että minun lämmin on monelle muulle kuuma. Enkä siis haluaisi maksaa siitä, että minua hierotaan minun mielestäni lämpimillä kivillä, vaan niiden pitää olla kuumia, niinkuin nimessäkin luvataan. Tämä ei pettänyt odotuksia ja saatanpa käydä vastakin.

Jalkahoito oli yhtä ihanaa kuin aina ennenkin, kasvohoito oli minulle ensimmäinen ikinä. Makasin lämmitetyllä vesipatjalla, samalla kun joku pesi ja hoiti kasvojani. Tykkäsin kyllä tästäkin. Ja kuulemma se tuli tarpeeseenkin, minulla on kuulomma ihan liian kuiva iho, täytyy yrittää kunnostautua sen hoitamisessa.

Vähän isompia lumiukkoja oli Rukalla vastassa.

Pohdin omaa onnellisuuttani matkalla Rukalle. Lähdimme kotoa torstaina ja olimme äitini luona yön, pääsimme perjantaina lyhyemmällä ajomatkalla. Kävimme torstaina Zeppeliinissä, mies etsimässä itselleen uusia housuja ja minä kävin ottamassa passikuvat, että pääsee tarvittaessa ulkomaille. ;) Kun palasimme autolle, mies esitteli ostamansa uuden takin. No, minä tästä masennuin aivan täysin, miehellä kun oli jo entuudestaan siisti takki, kun taas minulla oli miesten takki, joka on ihan liian iso minulle joka paikasta muualta paitsi hartioista. Kävimme sitten vielä katsomassa, että olisiko siellä mahdollisesti minullekin takkia. Ja kannatti käydä, 70€ siitä köyhdyin, mutta nyt on naisten takki ja vieläpä koossa 46! En edes muista, milloin olisin edes kokeillut päälleni takkia koossa 46. Jos on ollut naisten takkeja, olen kokeillut kokoa 48, eivätkä ne oikein ole olleet mukavia päällä. Hartioista puristaa, vatsasta puristaa jne. Mutta nyt, 10kg pienempänä takki sopi. Ensimmäinen kokeilu (myöskin kokoa 46) sopi muuten, mutta käsiä en saanut nostettua juuri minkään vertaa.

Rukamaisemaa. Koko viikonlopun satoi lunta, sähkötkin olivat lauantai-iltana poikki.

Tässä vaiheessa on hyvä ehkä kertoa, että minä en tykkää ostoksilla käymisestä. En tykkää vaatteiden sovittamisesta ja etsimisestä. Olen itkenyt, kun olen yrittänyt löytää itselleni sopivia uusia farkkuja. Olen myös monta kertaa tyytynyt vaatteeseen, mistä en pidä, koska se nyt vain löytyi äkkiä ja mahtui, eikä maksanut kovin hirveästi. Mieheni on kyllä ollut tässä asiassa mahtava. Etsimme minulle farkkuja (tästä tapahtumasta on jo aikaa) ja minua tympäsi. Koska olin jo sovittanut muutamia, eikä mikään passaa. Sovituskopissa on kuuma ja kaikki maksaa liikaa, näyttää rumalta tai ei istu. No, mies kantoi niitä housuja minulle sovitettavaksi ja yritti rauhoitella. Samoin kävi tässä takin ostamisessakin. Mies näytti takkeja ja etsi oikean koon. Ja päästiin kahdella kokeilulla. :)

Olen siis erittäin onnellinen, olen onnistunut muuttamaan elämäntapojani ja laihtumaan, voin fyysisesti paljon paremmin. Olen myös onnellinen perheestäni, miehestäni, koirastani, autostani joka toimii eikä vaadi kalliita remontteja, kuin myös siitä, että olen onnistunut karsimaan vanhoja vaatteita ja tavaroita pois. Odotan innolla kesää, minulla on uusi pyörä jolla kukaan ei ole vielä ikinä ajanut. Ja on tässä tullut tehtyä muitakin tavoitteita!

Siskoni kertoi minulle hänen ja kaverinsa keksimästä aikeesta, kirjoittaa vuodelle 2015 lista, jossa on niin monta kohtaa kuin ikävuosia tulee tänä vuonna täyteen. Listaan kerätään asioita jotka haluaa tehdä/kokea tämän vuoden aikana. Minäkin ajattelin tämän olevan hyvä idea ja keräsin listaa, sain siihen kuusi kohtaa:

1.Lue 12kirjaa
2.Laihdu 7kiloa
3.Matkusta jonnekin uuteen paikkaan
4.Maksa opintolainaa
5.Pyöräile 350km
6.Ompele.

Kohta yksi on alkanut hyvin, yksi kirja luettuna. Kohdan kaksi työstäminen alkoi taas tänään, ei ole enään ylimääräisiä herkkuja! Kolmas kohta tulikin jo täytettyä, Rukalla en ole aiemmin käynyt. :) Näiden lisäksi olen ajatellut samoja asioita listaan, kuin siskonikin, tee jotain uutta, eräretkeilyä jne. Mutta tämä reissu avasi silmäni, en tarvitse tämän pidempää listaa. Kävin kasvohoidossa, mikä oli minulle uutta. Eräretkeilyä tulee tämän miehen kanssa harrastettua, oli se asia listoissa tai ei. Ja muutenkin, koska koen elämäni sujuvan hyvin näinkin, en ehkä tarvitse 24kohdan listaa suuntaamaan miten tämän vuoden kulutan?

Ehkä siis elän, olen. koen ja kirjoitan listaa sitä mukaa, kun asioita tapahtuu! Ehkä en kirjoita listaa mihinkään paperille yhtään kohtaa enempää, ehkä kirjoitan uudet asiat tänne ja täältä pääsen niitä vanhuuden päivilläkin lukemaan. Tai sitten en kirjoita mitään, elämä näyttää!

Lomalle lähtöpäivä, autokin koristeltuna. :D

Hassunhauska elämä!

Tänään olen ollut äärimmäisen onnellinen, mutta myös erittäin turhautunut. Onnellinen, koska tein hyvän teon, pääsin hotellilomalle Rukalle, pääsin kokeilemaan kuumakivihierontaa ja elämä nyt vain hymyilee. Pari vuotta sitten, jos joku olisi sanonut että sitten parin vuoden päästä olet niin onnellinen että pelottaa, olisin ehkä nauranut itseni hengiltä. Silloin ei elämässä näkynyt hopeareunuksia, mutta nyt on kaikki toisin. Minulla on työ, minulla on tulevaisuuden suunnitelmia. Suunnitelmista huolimatta en yritä elää tulevaisuudessa, vaan pystyn elämään tässä hetkessä.

Asiat jotka turhauttavat, ovat erittäin pieniä, kuin hiekkaa kengässä. Otin reissulle mukaani mekon, mutten huomannut ottaa sopivia kenkiä. Mies on naimisissa puhelimensa kanssa, mutta sen tiesin tapahtuvan vääjäämättä. Sitten, kaiken murtava tapaus, en saanut otettua itsestäni itseäni miellyttävää kuvaa. :D Kyllä, tämä oli musertavinta tänä päivänä. Nakkasin puhelimen pois, nappasin kalenterini käteen ja avasin sen sattumanvaraisesta kohdasta. Minulla on positiivarit.fi sivuilta tilattu onnistujan päivyri. Sivun ylälaidassa odotti teksti: "Saadaksesi sen mitä haluat, lakkaa tekemästä sitä mikä ei toimi." Nauroin ääneen, lopetin siis kuvien oton ja lähetin pari otosta siskolle, vääntelin muutamat duckface kuvat ja löysin ehkäpä jonku otoksen joka minullekkin kelpaa. Ja näin elämä näyttää mihin suuntaan kulkea. :)

Kuvapläjäys

Eilisestä alkaen olen lomalla 10päivää. Eli 27päivä vasta seuraavan kerran töihin. Jotakin järkevää tähän täytyy koittaa keksiä, ettei mene ihan nukkumiseksi ja lekotteluksi. Vaikka harvemmin tuota tulee ihan lekoteltua, yleensä tekemistä on vapaapäivillekkin ihan liikaa. Tänään on kuitenkin ollut ihan rento päivä, vähän pyykkäystä, vähän leipomista ja ulkoilua. Hyvä päivä takana siis. :)

 Maapähkinäkeksejä, niiin hyviä ja vieläpä helppoja tehdä! Koska vapaapäivänä voi aina leipoa. Ja koska nämä nyt vaan on niin hyviä :)

Sitten kuvia tästä minun ulkoilukaverista:

Pelästyessään strutsi työntää päänsä kuoppaan!

"Wihii, keppi!"

"Jos vähän leikittäis?"

Tai sitten paljon! Riemulla ja ilolla!

"Mitääää, joko saa mennä?"

Pihatie

Jumppajumppajumppa! 

Kaivankaivankaivankaivan. 

Rakastan kyllä tuota elukkaa! <3

Näin epäonnistut raakaleivonnassa osa 2

Toisena kokeiluna kirjasta oli mustikkapiirakka (Kirja: Raakaleipurin parhaat kakut, Maria Lönnqvist) Koska eihän ensimmäisestä yrityksestä saa, eikä voi, vielä masentua. Uuden oppiminen vie aikaa. No eipä siinä. Edellispäivänä laitoin cashewit likoamaan ja mittailin kaikki ainekset valmiiksi. Mutta ärsyyntyminen alkoi jo tästä. Ensimmäinen virke ohjeessa kuuluu näin: "Jauha kookoshiutaleet monitoimikoneessa tai vahvalla tehosekoittimella jauhoksi." Voi elämäni kivet ja kävyt sentään. Miksei ohjeessa voi suoraan lukea että siihen tarvitaan kookosjauhoja? Miksen voinut lukea reseptiä sen vertaa, että olisin älynnyt ostaa niitä jauhoja?? Koska katsoin vain tarvikelistaa.. Oppia ikä kaikki!

No, seuraavana päivänä piirakkavuoka esille ja ei muutakuin kokeilemaan! Jälleen on pohjan koostumus hyvä, ´kun siitä saa pyöritettyä pallon joka pysyy kasassa.` Palloa en taikinasta saa, mutta on tässä sentään taateleita, että koostumus on parempi kuin ensimmäisessä kokeilussa. Loppujen lopuksi saan lusikan mallisen palasen pysymään läjässä, kelpaa minulle. Pohja maistuu vahvasti kookokselta, tähän mennessä tykkään tästä reseptistä. Täyte on helppo, soseutettuihin mustikoihin sekoitetaan psylliumia. Pohja on paineltu vuokaan, nyt levitän päälle mustikkasoossin ja tunnen onnistumisen iloa, ei nämä kaikki olekkaan niin vaikeita!

Sitten vielä kuorrute. Kirjan kuvassa on kaunis, vähän mustikan sävyinen vaahto. Minä saan omani näyttämään kaurapuurolta ja tyydyn siihen. Reseptissä ei puhuta mustikoista, mutta miten cashewpähkinöistä, hunajasta, sitruunamehusta, vaniljasta ja suolasta tulee mustikan sävyinen vaahto? En jaksanut ilmeisesti tarpeeksi kauan sekoittaa, ilmeisesti en omista tarpeeksi tehokkaita koneita raakaleivontaan, mutta sain puuropäällysteisen mustikkapiirakkani valmiiksi. Annoin sen olla jääkaapissa jonkun tunnin ennen maistamista.

Puuropäälysteistä mustikkapiirakkaa anyone?

Maistoin ensin pelkkää pohjaa (koska en saanut kokonaista palasta kerralla leikattua, piti murustella loput palasesta lautaselle) ja se oli edelleen hyvää. Sitten otin palasen jossa oli kaikkea. Päällinen on puuroa. Se maistuu pähkinälle, mutta koostumus on puuroa. Eikä piirakassa maistu mustikka mielestäni juuri lainkaan. Ensi kerralla laitan enemmän mustikoita täytteeseen ja laitan niitä varmasti myös kuorrutteeseen. Ja ehkä vatkaan pari tuntia sitä kuorrutetta jollakin, että siitä ehkä tulisi jotain vaahdon tapaista. Ehkä. Ehkä en lisännyt tarpeeksi vettä, jotta siitä olisi tullut vaahtoa, who knows. Syötyä piirakka tulee kuitenkin varmasti, koska voin syödä sitä vaikka aamupalaksi, eikä siitä tule huonoa omaatuntoa. Ei sokeria (hunajaa joo), ei voita, ei vehnäjauhoja, eli tämän täytyy olla terveellistä. :D

Tässä vielä kirjan resepti, jos joku tahtoo kokeilla:

Kookosmurupohja
5dl kookoshiutaleita
1dl taateleita
ripaus vuorisuolaa

Metsämustikkatäyte
3dl metsämustikoita
2rkl psylliumjauhetta

Vaniljakuorrute
4dl cashewpähkinöitä
1/2dl hunajaa
1 sitruunan mehu
1tl aitoa vaniljajauhetta
ripaus vuorisuolaa

Jauha kookoshiutaleet monitoimikoneessa tai vahvalla tehosekoittimella jauhoksi. Lisää joukkoon taatelit ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Jos taatelit ovat kovin kuivia, liota niitä hetki vedessä. Seos on sopivaa, kun voit pyörittää taikinasta pienen pallon, joka pysyy kasassa. Painele seos tiiviisti piirasvuoan pohjalle sekä noin 2 cm ylös reunoille.

Soseuta mustikat. Sekoita huolellisesti joukkoon psyllium-jauhe. Levitä täyte pohjan päälle.

Sekoita vaniljakuorrutteen ainekset vahvalla tehosekoittimella sileäksi seokseksi. Malta sekoittaa seosta tarpeeksi kauan, jotta cashewpähkinät liukenevat täysin. Lisää tarvittaessa tilkka vettä. Cashewpähkinöiden liottaminen vedessä etukäteen pehmentää niitä ja helpottaa sekoittamista. Levitä kuorrute piiraan päälle.

Koristele mustikkapiiras tuoreilla marjoilla. Näin se on heti valmis tarjoiltavaksi. Piiras säilyy jääkaapissa noin viisi päivää.

Kirja nro 1

Päätin lukea vuoden 2015 aikana vähintään 12kirjaa ja kirjoittaa niistä jonku sanan tänne blogiinkin, niin onpahan jotakin mistä kirjoittaa. Ensimmäisenä teoksena oli 2013 vuonna joululahjaksi saatu:

Erittäin mukaansatempaava teos! Tästä on tehty elokuvakin ja näkyi löytyvän makuunin nettivuokraamosta.. Saapa nähdä uskallanko katsoa. Mutta kirjasta!

Kieli on sujuvaa, sopivasti aikuismaista ja kevyttä. Tämän luki todella nopeasti. Kertoo 42-vuotiaasta Helistä, saksankielen opettajasta, joka on todella rakastunut aviomieheensä, mutta joka ei vaikuta enää olevan kovin rakastunut Heliin. Heli yrittää saada suhdetta toimimaan jopa toisen miehen avulla. Kuinka kirja sitten päättyy, sen jätän jokaiselle kiinnostuneelle selvitettäväksi.

En ole koskaan pitänyt kirja-esitelmistä joita koulussakin piti useita tehdä. En minä haluaisi lukea kirjaa, jonka juonen joku toinen minulle täydellisesti esittää. Tästä kirjasta en tiennyt aluksi mitään. Sain sen lahjaksi ja takakannessa lukee: "Terävän humoristinen romaani iskee siekailematta uuvahtaneen avioliiton kipupisteisiin." eli ei kerro hirveästi mitä kirjassa tapahtuu. Kansikuva sen sijaan kertoo minulle enemmän. Alemmassa kuvassa tylsistyneen näköinen nainen odottaa kun mies ottaa kuvaa ruoastaan, kun ylemmässä kuvassa sama nainen on erittäin onnellisen näköisenä toisen miehen alla. Tätä kirjaa uskaltaisin suositella ihan kaikille, koska kukapa ei pitäisi mukaansatempaavasta tarinasta?! (No vaikkapa oma mieheni ei pitäisi, hän ei lue kirjoja. Ikinä.)

Mieheni tykkää katsoa elokuvia, minäkin tykkään niitä katsoa hänen kanssaan. Mutta viimeksi kun katsoimme elokuvaa, en voinut olla miettimättä kirjoja ja lukemista. Lukemisen into on ollut hukassa monta vuotta, toivon että tänä vuonna se taas löytyy. Ainoa ongelma on se, että mitä enemmän luen kirjoja, sitä vähemmän saan irti elokuvista. Ne kun eivät millään yllä samaan tajunnanräjäyttävyyteen, kuin yksikään kirja.

Näin epäonnistut raakaleivonnassa, osa 1

Sain joululahjaksi kirjan "Raakaleipurin parhaat kakut", kirjoittajana Maria Lönnqvist.
Ihania, terveellisiä reseptejä ja joulun aikaan luinkin kirjan melkolailla kannesta kanteen. Valitsin myös reseptejä, joihin ei tule kovin erikoisia aineksia, reseptejä, joita voisin siis kokeilla. Päätin kokeilla ensimmäisenä Marjaunelmakakkua, johon tuli täytteeksi banaania, mustaherukoita, kaakaovoita ja pähkinöitä, kuulostaa niiiiin herkulliselta!

Ja toki näyttääkin älyttömän hyvältä!

Pohjan ainekset, mantelit, mulperinmarjat ja mausteet, jauhetaan tasaisesti yhteen. Ookoo, onnistuu. Mutta seuraava aiheutti ongelmia: "Seos on sopivaa, kun voit pyörittää taikinasta pienen pallon, joka pysyy kasassa." No ei muuten pysy kasassa! Liekkö ohjeessa tarkoitettu tuoreita mulperinmarjoja? Itse en ole löytänyt kuin kuivattuja, ja ainakaan näistä minun marjoista ei manteleiden kanssa tullut taikinaa, vaan ennemminkin jauhoa. Tässä vaiheessa päätin soveltaa ja lisätä seokseen hieman vettä. Nyt siitä tuli taikinaa, joten ei muutakuin levittämään vuoan pohjalle!

Täytteen tekeminen oli helppoa, kaakaovoi sulatettiin, jonka jälkeen kaikki vain sekoitettiin sileäksi seokseksi. Herkullisen makuinen ja värinen täyte levitettiin pohjan päälle. Sitten kakku pakastimeen ja kookosvaahdon kimppuun.

Ohjeessa oli 2purkkia (8dl) kookosmaitoa. Ostin tämän määrän, mutta kaikkea en käyttänyt, sitä oli omaan makuuni ihan liiaksi. Enkä kyllä saanut vaahtoa, vaan ihmeellistä mössöä aikaiseksi! :D Ehkäpä kookospurkin nestettä tuli mukaan ja se vaikutti jotenkin, tai sitten en vain jaksanut vispata tarpeeksi. Ensi kerralla uusi yritys.

Eh eh, heh heh.. :D Ihan hyvän makusta mössöä, vaikkei herkulliselta näytäkkään.

Kakun ulkonäkö muistutti vähän hiekkalaatikolla tehtyjä leivoksia, mutta maistui hyvältä! Seuraavana päivänä kakku myös lillui vedessä, jota lisäsin taikinaan.. Eli olisi varmaan pysynyt sitten kasassa ilmankin? No kuitenkin kaiken söin ja nautin suuresti! Täyte oli niin suurenmoisen hyvää, että se pelasti tämän kakun aivan yksinään. Eli epäonnistuminen on hyyvin helppoa, ei muutakuin noudatat ohjeita! :D

Ihana elämä

On tullut taas taukoa tähän kirjoitteluun, koska joulu (aikaa ilman tietokonetta ja puhelinta), koska mies on ollut lomalla (en osaa keskittyä tähän kirjoittamiseen jos hän on kotona, hullua) ja koska olen ollut viikon ties minkä taudin kourissa (alkaa onneksi helpottamaan).
Olen yrittänyt kirjoittaa listaa vuodelle 2015, listaa asioista jotka haluaisin tehdä/kokea tänä vuonna. Asioita pitäisi kerätä 24, koska niin mones vuosi minulla on tässä elämässä menossa. Huh, kohta viiskymppinen! :D

Näin viime viikonloppuna ammattikoulun aikaisia kavereita, minä ja kolme ihanaa naisihmistä kokoonnuimme juoruamaan. Oli mukavaa, haluaisin nähdä useamminkin. Mutta jokaisella on omat työnsä ja kiireensä, eikä kulkeminen ole ilmaista. Mutta olen myös tekemässä läpimurron, minulla on ihminen täällä Kestilässä, joka haluaisi että menisin käymään hänen luonaan. Joku tahtoo minut käymään, eikä asu yli 100km päässä! Se on harvinaista herkkua.

Asiasta puuhun, haluaisin muuttaa omaan kotiin. Haluaisin että keittiön kaapit pursuaisivat pähkinöitä ja luomua ja gluteenitonta ja tehosekoitin vois olla esillä koko ajan ja ja jajajajaja... Toisaalta olen hirveästi karsinut omia tavaroitani (siltä se tuntuu), mutta silti tuntuu että romun määrä on vakio, jota ei voi muuttaa vaikka kuinka yrittäisi. Karsin vaatteita pois rankalla kädellä, kun löysin uusia alennusmyynneistä, mutta vielä tämän jälkeenkin löysin Erätukusta fleecekerraston joka nyt oli pakko ostaa, että kesän polkupyöräreissulle löytyy joku lämmin, mutta kevyt paita mukaan... Eiköhän tuon olisi voinut ostaa sittekin, jos se kerran on pakko olla mukana?! Haluaisin kyllä vieläkin karsia tavaraa, siitä tulee jotenkin helpottunut olo. Ja toisaalta on helpompi sitten muuttaa siihen omaan kotiin, kun roudattavaa tavaraa on vähemmän.

Mutta joka kerta, kun istun tietokoneen ääreen niin selaan nettikirppiksiä ja etsin ihania purkkeja (joita tarvitsisin), selaan tarjoukset koiranruuista ja -leluista, googlettelen mistä löytyisi halvimmalla uusi kahvakuula (ennen tätä kolmen viikon taukoa alkoi nykyinen tuntumaan kevyeltä) ja kaikista pahinta on se, että minä oikeasti ostan yleensä joka kerta jotakin. Kun entistäkin on liikaa ja siitä pitäisi päästä eroon. Ennen joulua siivoilin laatikoitani ja otin tavoitteeksi että joka ainoasta laatikosta, pussukasta ja hyllystä mitkä siivoan, pitää löytyä vähintään yksi asia joka lähtee pois. Ja löytyihän niistä, vaan vieläkin jäi kun ahistaa tämä tavaramäärä. Ei taida löytyä päätä eikä häntää tälle kirjoitukselle, onneksi se ei haittaa :D

En ole kolmeen viikkoon joogannut, enkä treenannut. Joulun aikaan kävin kyllä todella hyvin lenkeillä koiran kanssa ja ehkä siksi (ja pienellä miettimisellä mitä suuhuni laitan) ei ole paino karannut aivan taivaisiin. Tänään kesken päivän otettu punnitus vaatteet päällä näytti 95kg. Ensi viikon menen vielä lepsummin (koska viikonloppuna reissu, mun joululahjani<3 ) mutta sitten voisin siirtyä dieettiohjeiden noudattamiseen. Koska se toimii ja koska en ole tyytyväinen itseeni vielä.

Tälle tekstille ei nyt löyvy punaista lankaa, eikä edes yhtään kuvaa, niin taidanpa kipaista vintiltä jonku laatikon tänne alas ja otan tavoitteeksi hävittää siitä kaksi tavaraa. :)