Vuoden tavoitteita, sekä kirjat nro 7, 8 ja 9.

"1.Lue 12kirjaa

2.Laihdu 7kiloa

3.Matkusta jonnekin uuteen paikkaan

4.Maksa opintolainaa

5.Pyöräile 350km

6.Ompele."

Nyt eletään jo heinäkuuta. Vettä sataa joka toinen päivä ja varmasti siitäkin syystä elämä on ikävää. Lisäksi on ollut kränää naapurin kanssa ja elämä on ollut toisinaan aika yksinäistä. Onnistumisiakin on kyllä matkalle mahtunut. 

Vuoden kirjatavoite, 12 luettua kirjaa, alkaa näyttää todella hyvältä. Kuudennen kirjan jälkeen on luettuja opuksia tullut jo kolme: Wendy Markhamin Sinkkukesä, joka oli juuri sopivaa naisten hömppää, mitä on mukava lukea vaikkapa ulkona sellaisena harvinaisena päivänä jolloin aurinkokin näyttäytyy. Pikkusiskoltani sain luettavaksi Jennifer Lee Carrellin Shakespearen salaisuus nimisen jännittävän ja koukuttavan kirjan. Tämän tyylisiä kirjoja pitäisi lukea useamminkin, sillä kirja kaikkine arvoituksineen, murhineen, yllättävine käänteineen ja täydellisen mittaisilla kappaleillaan piti otteessaan todella lujasti. Lapsuuden kodistani kaivelin ullakon siivouksen yhteydessä mukaani vanhoja kirjojani ja sieltä löytyi kirja nro 9, vain 152sivuinen erittäin helppolukuinen Tuula Sandströmin kirjoittama Sankarikoira Aku, joka kertoo Suomen ensimmäisen sankarikoiran tarinan. 

En usko että viimeiset kolme kirjaa jäisivät lukematta, kun 1,5hengen nojatuoli tyynyineen ja viltteineen oikein huutaa istahtamaan ja lukemaan näinä sateisina päivinä. :)

Laihtumisesta ei kannata ruveta edes puhumaan, höpöttelyksihän kesä aina menee.. =)

Mutta kohta 5, pyöräile 350km ei ole enään kaukana. Itse asiassa se on aikalailla 20kilometrin päässä! Kävimme kiertämässä Oulujärven mieheni kanssa ja vaikka vettä satoi lähes koko ajan, oli reissu mitä mahtavin. Löysimme myös paikan, missä käydään vielä tälle kesälle uudestaan. Mies pääsee kalastamaan ja minä pääsen melomaan. 

Ompeleminenkin on nyt askeleen lähempänä, kun anoppi kävi säätämässä saumurin langat kohdalleen. Itse sain ne sinne pujoteltua, mutta kireyksien säätämistä en muista koskaan tehneeni ja ylipäätänsä saumuria olen käyttänyt yläasteella viimeksi. Kankaita löytyi lapsuudenkodin ullakolta ja onpa tuohon kertynyt jokunen korjattavakin vaate.. Kunhan nojatuoli tahtoo lepopäivän, on saumurin vuoro työskennellä!

Kovasti tekisi mieli lähteä kiertämään ympäri Suomen kaiken maailman kirpputoritapahtumia ynnä muita, olen vain harmitellen katsellut netistä muiden retroharrastajien löytöjä. Usein näissä löydöissä on kuitenkin sellainen helpottava tekijä, että vaikka löytöjä ovatkin, niin ovat monesti olleet myös melko hintavia. Itselläni kun ei tällä hetkellä ole mitään keräilykohdetta, niin kovin kalliita löytöjä tuskin tulee osteltua vaikka kohdalle tulisikin. Tietenkin aina löytyy tilaa ja/tai käyttöä muutamalle purkille, maljakolle, purnukalle, leipälaatikolle, kankaita tietenkin voisi ostaa, ompelukoneen voisin ostaa käytettynä ja kirjoja ja vaatteita tietty.. :D Taidan tästä painua katselemaan omia tavaroita myytävien tavaroiden sekaan odottamaan sopivaa peräkonttikirppistä tms, että voisi tienata rahaa niihin uusiin vanhoihin aarteisiin. <3

Ikävä Amerikkaa ja kirja nro 6

Jepjep, eipä ole tullut oltua kovin aktiivinen bloggaaja, vuosikin on kohta puolessa välissä. Huomenna olisi miehen kummitytön ja hänen veljen syntymäpäiväjuhlat, toivottavasti sää suosii. Ensi viikolla olisi sitten tuparit, joita mietiskellessä iski ikävä tuonne rapakon taakse.

Onhan siellä moni asia kehnosti, kuten terveydenhuolto ja vesijohtovesi. Mutta jos asuisin siellä nyt, uskoisin olevani himpun verran iloisempi. Ihmiset ovat superystävällisiä ja jo sen muutaman lyhyen päivän ajan mitä olen ko. maassa vieraillut, tunsin olevani porukassa mukana paljon enemmän kuin täällä Suomessa ikinä. Tulevia tupareita ajatellessani jostakin pulpahti ajatus, kuinka mukavaa olisikaan, jos joku vieraista toisi mukanaan vaikkapa pullon viiniä. Ihan vaan semmoisen alle kympin pullonkin, joita osa ihmisistä pitää lähinnä kunnianloukkauksena pullon saajaa kohtaan, mutta mulle se olisi aivan loistavaa. Jenkeissä osallistuin pieniin illanistujaisiin/bileisiin ja jokainen tulija sinne jotakin toi, ilman kehoitusta. Kyseessä ei siis olleet nyyttärit, vaan oli kohteliasta mennä jotakin mukanaan. Minun ikäluokassani ja/tai tässä maassa tämä ei ilmeisesti ole kovin tavallista..

Tietenkin jos asuisin vaikkapa Helsingissä, voisi tilanne olla toinen. Siellä voisi olla ihmisiä, jotka tuovat juhliin tullessaan tuomisia. Mutten asu, enkä tule koskaan asumaan (kaupunkielämä on liian ahdistavaa minulle) ja tyydyn tähän maaseutuun. On täällä niin paljon kaikkea hyvääkin, eikä ainakaan "leviä pää" sen takia, että naapureita olisi liikaa. :D

Ja sitten se kirja, joka on luettu jo useampi viikko sitten, mutta kirjoittaminen on tuntunut ylivoimaiselta haasteelta.

Näitä Sophien Kinsellan Himoshoppaajia löytyy melko monesti kirpputorilta, en ole ostanut  "uusia" koska entiset kolmekin ovat odottaneet hyllyssä lukijaansa. Niin ja koska en ole muistanut, mitä sieltä hyllystä jo löytyy. :D Nyt alkukesästä on kuitenkin ollut koko ajan päällä hirveä kaiken ylimääräisen hävittämisen halu ja kirjat nyt ovat melko näkyvällä paikalla ja helppoja hävitettäviä, kunhan ne ensin saa itse luettua. Tämän "Himoshoppaajan salaiset unelmat" luettuani, tulee varmasti luettua nuo toisetkin hyllystä ja mahdollisesti jopa ostettua muutama uusikin.

Tämäkin oli hyvin helppolukuinen ja vei mukanaan, kevyttä hömppää. Kirjan päähenkilö Rebecca Bloomwood on siis kova shoppailemaan. Niin kova, että päätyykin melkoisen velkataakan alle. Aluksi Rebecca sysää ongelmansa syrjään, muun muassa heittäen pankeista tulevat kirjeet roskiin, piiloon laatikkoihin ja väittäen olevansa sairaana/loukkaantunut yms, välttäääkseen tapaamiset. Mutta kuten jokainen hyvä hömppäkirja, tässäkin Rebecca kohtaa onnellisen lopun. Sen selvittäkööt jokainen joka kirjan tahtoo lukea. :)

Matalalentoa

Elämä tuntuu taas vaihteeksi todella, todella kurjalta. Koti on ihana, muutamia pikku juttuja pitäisi ostaa, mutta muuten, koti on Koti. Tunnen vain olevani hirveän yksinäinen, eikä mikään suju suunnitellusti. Eikä sitten jaksa mikään kiinnostaakkaan, kun ei se kuitenkaan suju niinkuin pitäisi. Jospa tämä menisi pian ohi.

Jännittäviä aikoja

Muuttorysäys alkaa ylihuomenna, ensimmäinen peräkärryllinen tavaraa on lastattu, joten keskiviikkona, kunhan mies pääsee aamulla töistä, pääsemme kuskaamaan tavaraa uuteen kotiin. Mies on sitä mieltä että muutto on ohi perjantaina, minä en uskalla olla niin positiivinen. Kaikki astiat on tiskattava, verhot ja lakanat pestävä, koska ne ovat olleet vintillä ja navetassa säilössä. Toki ne ovat olleet muovilaatikoissa/pusseissa, mutta haju on tarttunut kankaisiin eikä astioiden kanssa uskalla ottaa sitä riskiä, että niissä on pyöriskellyt hiiriä ja ties mitä muita elukoita. :D

Mies toi tänään Oulun reissulta multaa, ensimmäistä kertaa ikinä minulla on oma kukkapenkki ulkona. En ole mikään viherpeukalo, mutta yritän saada jotakin muutakin entä rikkaruohoja kasvamaan. Lisäksi sisälle tahdon jotakin uusia kasveja, lauantaina olisi tarkoitus olla paikat niin mallillaan että maltamme lähteä Ouluun ostoksille. Kasveja, muutamia uusia keittiövälineitä, halvempia pakasteita ja muuta pientä. :) Onneksi huonekalut ja kalleimmat tavarat ovat jo olemassa, joten kovin kalliiksi muuttaminen ei tule. Olemme ostaneet vain tv-tason, sohvapöydän ja silityslaudan. Muutoin kaikki onkin ollut valmiina odottamassa tätä hetkeä.

Kun elämä on yhtä leikkiä, ei ehdi palijo murehtia! <3

Voin jo tuntea sen, miltä tuntuu mennä omaan kotiin, missä on valoisaa, värikästä ja turvallista. Kotiin, missä odottaa perheeni. On jo puhuttu kesäillanvietoista, grillauksesta takapihalla, kalastamisesta joella (jonne siis matkaa ei ole kuin kivenheitto), kavereiden ja ystävien kutsumisesta kylään ja ihan vain omasta rauhasta nauttimisesta. On ihana kun on elämässä jotain hyvää mitä odottaa. Työsopimukseni loppuu toukokuussa. eikä jatkosta ole mitään tietoa. Koulutuspaikkoja katselin, mutta ei oikein kiinnostaisi lähteä opiskelemaan vuodeksi ja löytää itsensä sitten jälleen työttömänä. Haluaisin päästä töihin, olla töissä, tienata, pystyä suunnittelemaan elämää eteenpäin pikkusen pidemmällekin. Toisaalta, olen erittäin onnellinen myös tästä elämästä ilman vakituista työtä, kunhan vain muistan nauttia joka minuutista. Tai edes jokaisesta tunnista.

Ja toisaalta, ei se edes ole niin kamalan vaikeaa. :)

Kirja nro 5

Bridget Jonesista vähän villimpään teokseen. Näin seksiä tihkuvaa kirjaa en olekaan lukenut aikoihin ja koukuttavakin tämä oli yhtälailla kuin  Bridget, sisältö siis tosiaan vähän erilainen. 

Elokuvaa en ole katsonut, enkä todennäköisesti koskaan katsokaan, sen verran huonoja arvosteluita olen siitä kuullut. Kirja ei ollut ollenkaan sitä, mitä kuulemani perusteella odotin, mutta se oli todella paljon enemmän. Juoni oli mutkikkaampi ja mielenkiintoisempi mitä ajattelin, eli positiivinen yllätys. Kirjassa on kaksi pian valmistuvaa opiskelijaa, jotka asuvat yhdessä. Toinen heistä, Kate, on koulun lehden toimittaja ja hänen on tarkoitus mennä haastattelemaan hyvin rikasta, vaikeasti tavoitettavaa miestä. Kate on sairaana ja kämppiksensä Anastasia joutuu tekemään haastattelun Katen puolesta. Haastattelu on kiusallinen, kömpelö, eikä Anastasia ymmärrä sähkövirtaa joka hänen ja herra Greyn välillä sykkii. Grey tuntee voimakasta vetoa Anastasiaan, eikä Anastasiakaan oikein pysty olemaan erossa tästä omituisesta rikkaasta miehestä. Se, millaisessa maailmassa herra Grey elää, on kaikki Anastasialle uutta ja erilaista. Näiden kahden välillä onkin melkoista kipinäsuihkua, kun he yrittävät ottaa toisistaan selkoa.

Tätäkin kirjaa voin suositella, erityisesti kaikille niille jotka ovat katsoneet elokuvan. Mikäli elokuva on puoleksikaan niin huono kuin olen kuullut, tämä kirja, ja tietysti ne kaksi jatko-osaa, vievät lukijan aivan eri maailmaan. Omasta mielestäni kirja jäi jotenkin kesken, tietysti näin saadaan ihminen haluamaan lukea myös jatko-osat. Harmikseni minulla ei niitä nyt ole, eikä olisi aikaa lukeakaan vaikka kirjat käsissä olisivatkin. Keskiviikkona alkaa muuttorumba ja olen onnellinen että sain kirjan luettua, ettei se huuda huomiotani joka kerta kun sen jossakin näen.

Kirja nro 4

Siskoni joululahjapaketista löytyi Helen Fieldingin uusin Bridget Jones, Mad about The Boy. Siskollani tämä kirja jo entuudestaan oli, joten teimme vaihtokaupan. Mietin vain, miksei Bridget Joneseja ole yhtä monta kuin vaikka Neiti Etsiviä, joita en ole lukenut ja joita kirjastossa tuntui yläaste aikaan olevan hyllytolkulla...

" 'Näytät niin... sporttiselta!' puuskautin. Onneksi juuri silloin pöytään tuotiin teetä ja aivan valtava kolmikerroksinen tarjotin. Ambergris otti pikkuruisen savulohileivän, jota hän sitten siirteli lautasellaan koko loppuajan, jonka kuluessa minä nautin koko alimman voileipäkerroksen, kolme skonssia hillon ja paksun kerman kera, valikoiman minitorttuja ja -piiraita sekä molemmat teetarjoiluun kuuluvat ilmaiset samppanjalasilliset."

Ylläolevassa kohtauksessa Bridget on tapaamisessa näyttelijän kanssa, joka on mahdollisesti tulossa näyttelemään Bridgetin käsikirjoittamaan elokuvaan. Ja kyllä, minä pidin tuosta kohtauksesta. Bridget vain voi olla oma itsensä, syödä niinkuin söisi yksinkin, vaikka vastapäätä istuu sporttinen näyttelijä, joka ei ruokaan edes koske. Mahtavaa, noinhan sen kuuluukin mennä! Jos tahdon syödä, syön. Jos se jotakuta muuta haittaa, se on hänen ongelmansa.

Mutta takaisin kirjaan, se oli yhtä loistava Bridget Jones, kuin edellisetkin! Nämä jos mitkä kirjat saavat elämän tuntumaan taas hitusen paremmalta. :) Ei voi muutakuin suositella jokaiselle naiselle, joka kirjoja lukee. Sopivaa hömppää, vaikkei niin hömpästä tykkäisikään.

Kaikki käy niin äkkiä!

Minun on pitänyt kirjoittaa jo monena päivänä ja monesta asiasta, mutta kaikki on tapahtunut niin äkkiä, ettei pääni ole pysynyt mukana, saati sitten sormet näppäimistöllä! Olen ollut masentunut odottaessani omaa syntymäpäivääni, viime vuosi kun oli masentavinta siihen aikoihin. Tämä vuosi ei mennyt ihan yhtä huonosti.. :)

Ennen syntymäpäivääni, eräänä aamuna mieheni kysyi että kateltaisiinko vuokra-asuntoja kylältä. Tästä olen puhunut miehelleni niin monen monituista kertaa, että haluaisin muuttaa hänen kanssaan kirkonkylälle, omaan asuntoon, elämään omaa elämää. Katselimme yksityisiä asuntoja, mutta niitä ei ollut sopivia tarjolla. Vaatimuksina olivat ettei asunnossa olisi sähkölämmitystä, tarvitsimme kaksi autopaikkaa, lemmikkien tuli olla sallittuja ja sauna olisi hyvä olla oma. Lisäksi tarvitsen keittiöön tarpeeksi kaappitilaa ja onpa se tila hyväksi muuallakin. Mieheni soitti kunnan vuokra-asunnoista ja saimmekin mennä katsomaan niitä heti samana päivänä. Ensimmäinen oli melkoinen kauhistus, seinissä reikiä, likaista jne. Seuraavassa asunnossa oli menossa remontti (on se kyllä vieläkin) ja siitä minä pidin! Seinät oli maalattu uusiksi, keittiön allaskaappi oli rakenteilla ja kylpyhyoneessa oli jo uudet kaakelit, muutoin se oli vielä tyhjillään. Pieniä mutkia matkassa oli, mutta asunto on meille! Ja muutto on 1.4, enkä millään malttaisi odottaa!! Tekisi niin mieli ostella uusia verhoja ja purkkeja ja pannuja ja veitsiä ja kaikkea muuta, mutta lompakko laittaa vastaan. :D

Syntymäpäiväni oli keskiviikkona, mieheni kertoi että juhlistaisimme syntymäpäivääni jotenkin lauantaina, kun hänelläkin on vapaapäivä. No, lauantaiaamuna hän herätti minut ja kysyi lähtisimmekö tänään käymään Oulussa katsomassa löytyisikö sieltä liikettä mistä niitä kihlarinkuloita saisi. No toki niitä lähdettiin sitten ostamaan. <3 Useammassa liikkeessä käytiin, mutta Oulun Korusta löytyi paras valikoima ja paras palvelu ja meille sopivat sormukset.

<3

Olen yrittänyt myydä tavaraa pois, olemme ostaneet tilalle tavaraa uuteen kotiin. Lisäksi olen ostanut siemeniä, joita saan rivitalon takapihalle, omalle (vuokratulle) takapihalle istuttaa!

Rahat ovat siis melko lopussa, koska takuuvuokra ja uudet huonekalut ja laitteet, mutta olen erittäin onnellinen. Paino on noussut, muttei onneksi kaikkea ole tullut takaisin. Olen ehkä löytämässä tasapainon syömisten kanssa, ainakin suunnilleen. Ja tunnen itseni hyväksi. En malta odottaa kesää, sitä että saan pukea päälleni uusia mekkoja joita olen jossakin naisellisuus-mielenhäiriössä ostellut. Enkä sitä että saadaan grillata omalla takapihalla, voidaan kutsua ystäviä käymään ja saan leipoa omassa keittiössä, omilla välineillä. On mahtavaa, että välillä elämä menee niin hyvin, etteivät ylimääräiset kilot, vähät rahat, vähät sosiaaliset kanssakäymiset ja huono menneisyys haittaa. Koska on vain nyt ja nyt on hyvä olla.