Ikävä Amerikkaa ja kirja nro 6

Jepjep, eipä ole tullut oltua kovin aktiivinen bloggaaja, vuosikin on kohta puolessa välissä. Huomenna olisi miehen kummitytön ja hänen veljen syntymäpäiväjuhlat, toivottavasti sää suosii. Ensi viikolla olisi sitten tuparit, joita mietiskellessä iski ikävä tuonne rapakon taakse.

Onhan siellä moni asia kehnosti, kuten terveydenhuolto ja vesijohtovesi. Mutta jos asuisin siellä nyt, uskoisin olevani himpun verran iloisempi. Ihmiset ovat superystävällisiä ja jo sen muutaman lyhyen päivän ajan mitä olen ko. maassa vieraillut, tunsin olevani porukassa mukana paljon enemmän kuin täällä Suomessa ikinä. Tulevia tupareita ajatellessani jostakin pulpahti ajatus, kuinka mukavaa olisikaan, jos joku vieraista toisi mukanaan vaikkapa pullon viiniä. Ihan vaan semmoisen alle kympin pullonkin, joita osa ihmisistä pitää lähinnä kunnianloukkauksena pullon saajaa kohtaan, mutta mulle se olisi aivan loistavaa. Jenkeissä osallistuin pieniin illanistujaisiin/bileisiin ja jokainen tulija sinne jotakin toi, ilman kehoitusta. Kyseessä ei siis olleet nyyttärit, vaan oli kohteliasta mennä jotakin mukanaan. Minun ikäluokassani ja/tai tässä maassa tämä ei ilmeisesti ole kovin tavallista..

Tietenkin jos asuisin vaikkapa Helsingissä, voisi tilanne olla toinen. Siellä voisi olla ihmisiä, jotka tuovat juhliin tullessaan tuomisia. Mutten asu, enkä tule koskaan asumaan (kaupunkielämä on liian ahdistavaa minulle) ja tyydyn tähän maaseutuun. On täällä niin paljon kaikkea hyvääkin, eikä ainakaan "leviä pää" sen takia, että naapureita olisi liikaa. :D

Ja sitten se kirja, joka on luettu jo useampi viikko sitten, mutta kirjoittaminen on tuntunut ylivoimaiselta haasteelta.

Näitä Sophien Kinsellan Himoshoppaajia löytyy melko monesti kirpputorilta, en ole ostanut  "uusia" koska entiset kolmekin ovat odottaneet hyllyssä lukijaansa. Niin ja koska en ole muistanut, mitä sieltä hyllystä jo löytyy. :D Nyt alkukesästä on kuitenkin ollut koko ajan päällä hirveä kaiken ylimääräisen hävittämisen halu ja kirjat nyt ovat melko näkyvällä paikalla ja helppoja hävitettäviä, kunhan ne ensin saa itse luettua. Tämän "Himoshoppaajan salaiset unelmat" luettuani, tulee varmasti luettua nuo toisetkin hyllystä ja mahdollisesti jopa ostettua muutama uusikin.

Tämäkin oli hyvin helppolukuinen ja vei mukanaan, kevyttä hömppää. Kirjan päähenkilö Rebecca Bloomwood on siis kova shoppailemaan. Niin kova, että päätyykin melkoisen velkataakan alle. Aluksi Rebecca sysää ongelmansa syrjään, muun muassa heittäen pankeista tulevat kirjeet roskiin, piiloon laatikkoihin ja väittäen olevansa sairaana/loukkaantunut yms, välttäääkseen tapaamiset. Mutta kuten jokainen hyvä hömppäkirja, tässäkin Rebecca kohtaa onnellisen lopun. Sen selvittäkööt jokainen joka kirjan tahtoo lukea. :)