Jännittäviä aikoja

Muuttorysäys alkaa ylihuomenna, ensimmäinen peräkärryllinen tavaraa on lastattu, joten keskiviikkona, kunhan mies pääsee aamulla töistä, pääsemme kuskaamaan tavaraa uuteen kotiin. Mies on sitä mieltä että muutto on ohi perjantaina, minä en uskalla olla niin positiivinen. Kaikki astiat on tiskattava, verhot ja lakanat pestävä, koska ne ovat olleet vintillä ja navetassa säilössä. Toki ne ovat olleet muovilaatikoissa/pusseissa, mutta haju on tarttunut kankaisiin eikä astioiden kanssa uskalla ottaa sitä riskiä, että niissä on pyöriskellyt hiiriä ja ties mitä muita elukoita. :D

Mies toi tänään Oulun reissulta multaa, ensimmäistä kertaa ikinä minulla on oma kukkapenkki ulkona. En ole mikään viherpeukalo, mutta yritän saada jotakin muutakin entä rikkaruohoja kasvamaan. Lisäksi sisälle tahdon jotakin uusia kasveja, lauantaina olisi tarkoitus olla paikat niin mallillaan että maltamme lähteä Ouluun ostoksille. Kasveja, muutamia uusia keittiövälineitä, halvempia pakasteita ja muuta pientä. :) Onneksi huonekalut ja kalleimmat tavarat ovat jo olemassa, joten kovin kalliiksi muuttaminen ei tule. Olemme ostaneet vain tv-tason, sohvapöydän ja silityslaudan. Muutoin kaikki onkin ollut valmiina odottamassa tätä hetkeä.

Kun elämä on yhtä leikkiä, ei ehdi palijo murehtia! <3

Voin jo tuntea sen, miltä tuntuu mennä omaan kotiin, missä on valoisaa, värikästä ja turvallista. Kotiin, missä odottaa perheeni. On jo puhuttu kesäillanvietoista, grillauksesta takapihalla, kalastamisesta joella (jonne siis matkaa ei ole kuin kivenheitto), kavereiden ja ystävien kutsumisesta kylään ja ihan vain omasta rauhasta nauttimisesta. On ihana kun on elämässä jotain hyvää mitä odottaa. Työsopimukseni loppuu toukokuussa. eikä jatkosta ole mitään tietoa. Koulutuspaikkoja katselin, mutta ei oikein kiinnostaisi lähteä opiskelemaan vuodeksi ja löytää itsensä sitten jälleen työttömänä. Haluaisin päästä töihin, olla töissä, tienata, pystyä suunnittelemaan elämää eteenpäin pikkusen pidemmällekin. Toisaalta, olen erittäin onnellinen myös tästä elämästä ilman vakituista työtä, kunhan vain muistan nauttia joka minuutista. Tai edes jokaisesta tunnista.

Ja toisaalta, ei se edes ole niin kamalan vaikeaa. :)