Mutta olen iloinen mieheni puolesta, iloitsisinhan itsekkin ylimääräisestä rahasta. Olen myös iloinen kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka viettävät pikkujouluja, tai muuten vain viettävät aikaa ystävien parissa. Olisinhan itsekkin iloinen mukavasta viikonlopusta. Tai edes illasta, edes yhden kaverin kanssa. Eipähän tarvitse äidin stressata eikä rehkiä joulusiivouksesta.
Kävin tänään kirkossa, kauneimpia joululauluja kuuntelemassa. Itkin muistellessani mummuani, Varpunen jouluaamuna saa sen aikaan joka kerta. Haaveilin osaavani soittaa pianoa. Olin surullinen siitä, että on ihmisiä jotka joutuvat yrittämään elämistä sodan tai luonnonkatastrofien keskellä. Olin onnellinen siitä miten hyvin minulla on asiat. Olen ostanut joululahjat perheenjäsenilleni, olen myös antanut jouluapua sitä tarvitseville. Saan ostettua kaiken ruuan mitä tarvitsen, ylimääräistäkin. Tänä jouluna en ole ostanut turhaa roinaa. Pari lahjaa on vielä hankkimatta, mutta nekin tiedossa, eivätkä ole turhia. Keräsin myös minulle ylimääräistä tavaraa, jotka oli tarkoitus viedä pelastusarmeijalle, mutta se kassihan jäi tietenkin matkasta pois.. Pitänee yrittää siis päästä käymään pelastusarmeijan kirpputorilla vielä ennen joulua.
Sekavaa kirjoitusta, mutta selvenipä pää. Täytyy yrittää muistaa ne asiat mitkä omassa elämässä on hyvin. Minulla ei ole ihmisiä keiden kanssa pelata pelejä ja viettää iltaa, mutta minulla on ruokaa, terveys, katto pään päällä, koira ja perhe, joka välittää, vaikkei usein nähdäkkään.
Olen siis onnellinen, vaikka monta kertaa harmittaa ja kadehdin sitä mitä muilla on. Minulla menee myös hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti