Joulu on lähestymässä, kortit on postissa jo, mutta leipomukset odottaa tekijäänsä. Rakastan joulua!
Olen myös onnistunut löytämään uudelleen liikkumisen riemun. Nyrkkeilen ja joogaan, kahvakuulailen ja kotijumppaan. Ja se tuntuu hyvältä. Joka kerta aloittaminen ei ole helppoa, mutta sen jälkeen kaikki on vähän aikaa taas hyvin. Vielä kun onnistuisi löytämään lukemisen. Ja varastamaan itselleen omaa aikaa tarpeeksi usein. Tänä iltana (yönä?) minulla on omaa aikaa. Ja vieressä odottaakin aineet käsihoitoon ja kasvonaamio.
Tänään olen onnellinen hyvästä miehestä, joka rakastaa. Olen myös onnellinen että kuulun tähän ihmisryhmään joka pärjää, enemmänkin kuin pärjää. Pitäisikin saada joku päivä jälleen aikaiseksi karsia materiaa ympäriltä. Se helpottaa. Ja jos siinä samalla voi vielä auttaa jotakuta, joka sitä apua enemmän tarvitsee, onko mitään sen parempaa?
Tässä elämässä on vielä niin paljon opittavaa ja vähintään yhtä paljon annettavaa. Ehkä siis parempi aloittaa nyt, eikä odottaa huomiseen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti