Sivut

lauantai 14. helmikuuta 2015

Huoh, ystävänpäivä.

Aamulla ensimmäisenä sain lukea tekstiviestin rakkaalta mieheltäni, jossa hän kysyi olisinko kuskina hälle tänä iltana. Olipas mukava herätä tähän ihanaan ystävänpäivään (huomaa sarkasmi)! En ole myöskään saanut halauksia enkä suukkoja. Ystävänpäiväkortteja olen saanut kaksi, äidiltä ja kummitädiltä. Jei, olenpa suosittu. Eikä sillä, en odottanutkaan mitään korttitulvaa, ei niitä ole ikinä ennenkään tullut. Toivotuksiakaan ei ole tullut, muuta kuin niiltä keille olen kortin laittanut.

En ole käynyt missään, en ole tehnyt mitään erikoista. Olen syönyt ruokaa minkä olen aiemmin viikolla tehnyt ja olen ollut erittäin masentunut tästä saakelin vaaleanpunaisesta ja ihanasta päivästä. Eipä siinä, sain kyllä mieheltäni kolme vaaleanpunaista ruusua ja rasiallisen sydämen mallisia suklaita, mutta BLAAH! Kuinka ihanaa, olisikaan ollut vaikka tehdä ruokaa yhdessä, jotain erilaista ja hyvää. Tai vaikka käydä yhdessä hiihtämässä? Tai lenkillä? Tai katsoa joku hyvä elokuva? Tai halata joka kerta kun näkee toisen.

Mutta ei, tämä ei nyt mennyt niin. Toinen vaihtoehto mitä ajattelin, olisi ollut se, että olisin lähtenyt vaikkapa kiertämään kirpputoreja jonkun kaverin kanssa. Olisin ollut valmis ajamaankin sen tähden jonnekkin kauemmas. Mutta eihän se semmoinen käy päinsä. Ne muutamat kaverit mitkä minulla on, viettävät tätä päivää puolisoidensa tai lastensa kanssa tai töissä tai ovat liian kaukana. Eikä niissä kavereissa ole sellaisia, ketä kiinnostaisi kiertää päivä kirpputoreja.



Olisinhan voinut mennä yksin, mutta ajattelin että olisi väärin lähteä viettämään ystävänpäivää yksin ja jättää mies puuhailemaan omiaan. Mitäpä suotta, olisin vain lähtenyt heti aamulla herättyäni, mies olisi ollut varmasti ihan yhtä innoissaan lähdössä baariin, vaikkei olisi nähnyt minua koko päivänä. Onhan hänellä siellä kivaa, ilmeisesti on rahaa juoda ja kavereitakin sieltä hänellä löytyy. Sekään ei passaa että odotan jossakin muualla sillä aikaa kun hän viettää kivaa iltaa baarissa.

Tällä hetkellä, elämä ei ole taaskaan kivaa.


Voinko vain syödä itseni valtavaksi, muuttaa Japaniin ja ruveta sumopainijaksi? Tai ehkäpä säästän ensi vuoden ystävänpäiväksi vähän rahaa, menen jonnekin hotelliin, olen koko päivän hierottavana ja erilaisissa hemmotteluhoidoissa ja käyn ehkä teatterissa tai elokuvissa ja juon kallista viiniä tai shamppanjaa, ilman puhelinta, ilman kavereita, ilman miehiä. Sounds like a plan to me.

2 kommenttia:

  1. Voi muru kun sulla on tämmönen ihmisperse siskona nii enhän mä mitään kortteja muista laittaa!! Totesin itsekin tänään töissä, kun työkaveri voivotteli rantakunnosta, että vitut kivempaa olla läski, ja söin pullan. En oo ees muistanut, että tänään ois joku ystävänpäivä, joten sen kunniaksi kännit ja huomenna krapulassa töihin, työkavereilla kivaa kun olin tänäänkin tuulella "haistakaa vittu, olkaa hiljaa ja antakaa mun tehä mun työt". Mutta ei oo enää montaa viikkoa että nähään, kun reissaan sinnepäin! ♥ Oon muuten instagramissa tykänny varmaan jokaisesta kuvasta, missä on tää teksti "Jos murehdit, että olet yksin ystävänpäivänä, niin älä huoli, ei kukaan tykkää susta niinä 364 muunakaan päivänä!" kyynisyys kunniaan. lol.

    puspus!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei en mää aatellukkaan että sulta tulis korttia, sulla on nii palijo kaikkea pikkusen isompaa ja tärkiämpää nyt menossa! Enkä minäkää sun ikäsenä muistaakseni laittanu kortteja, ei voi muistaa :D Nyt on vaa niin paljo luppoaikaa, että kerkiän ettiä kalenterista kaikki maholliset kissanristiäiset.

      Poista