Ei elämä aina suju.

Nyt on ollut taas tämmöinen kausi, kun elämä ei oikein ota sujuakseen. Tuntuu että pienimmätkin asiat vaativat hirveitä ponnisteluita, eikä suuremmista asioista kannata edes haaveilla. Päivällä oli loistava olo, hirveistä selkäkivuista huolimatta, mutta heti töiden loputtua oli eri meininki. Päivällä päätin, etten osta karkkia tässä kuussa. Koska a)sitä on tullut taas syötyä liikaa ja sokeririippuvuus on päällä lujasti, b) rahaa on tässä kuussa vähemmän kuin viime kuussa, koska ylitin budjettini ja elin säästöistä. Kohta b sinälläänhän ei ole ongelma, eivät ne olleet säästöjen viimeiset eurot jotka käytin.. Silti mieli on huono koska budjetointi ei onnistunut ja säästöön pitäisi saada vähän enemmänkin rahaa, että pääsisi käymään ulkomaanmatkalla mitä on siskon kanssa suunniteltu ja jotta voisin elää kesänkin. Ja miehen kanssa käydään varmasti jollakin reissulla kesän aikana, rahaa tarvitsee, mutta työt eivät ole niin varmalla pohjalla.

Tänä aamuna olin todella väsynyt, selkä on kipeä ja pitää hereillä, särkylääkkeistä ja voiteista huolimatta. Olisin voinut yrittää nukkua aamulla vielä tunnin, mutta päätin pysyä hereillä ja katsoin Netflixistä ohjelmaa samalla kun vetelin aamupala rahkaa suuhun. Olin kahden vaiheilla, joogaisinko aamulla vai joogaisinko illalla. Joogaaminen unohtui ja päätin nukkua päiväunet kunhan tulen töistä. Olenko nyt puoli kahdeksan aikaan illalla sitten nukkunut? En. Ja minua väsyttää, tympäsee, ottaa päähän, masentaa, itkettää ja raivostuttaa.

Töistä päästyäni menin kauppaan ostaakseni hiivan, jonka aamulla unohdin. Olin ärsyyntynyt, väsynyt ja vähän nälkäinenkin, tästä lopputuloksena hiivan lisäksi mukaan lähti myös läjä irtokarkkeja. En ole varmaankaan ikinä ostanut niin paljon irtokarkkeja kuin tänään, tiedä sitten mistä se johtuu. Tulin kotiin, ärsyynnyin lisää, koska olisin halunnut vain mennä yksin jonnekin pimeään pieneen komeroon ja huutaa suoraa huutoa ja lopuksi tuhota komeron. Söin ja selasin sähköpostit ja naamakirjan ja lähdin koiran kanssa ulos. Päästyämme takaisin sisälle ruokin koiran ja rupesin tekemään omaa ruokaani, jonka jälkeen ajattelin katsoa sarjaa samalla kun etsin osoitteet ystävänpäiväkortteihin ja teen vielä yhden joka eilen jäi tekemättä. Samalla sain myös kirjattua kuitit lompakosta budjettitaulukkoon ja vietyä kuolleet tulppaanit biojäteastiaan. Lopputulos: kello on niin paljon että mies on kohta kotona (eli oma aika on ohi ja me-aika astuu voimaan) ja joogaaminen on totaalisesti jäänyt. Eli edelleenkin kiukuttaa ja pahasti.

Sitten kun tämän kiukun läpi ajattelen järkevästi:

• sain tehtyä sen kortin ja etsittyä ne osoitteet
• sain tehtyä ruuan ja rahkat töihin loppuviikoksi
• sain tänään töiden ohessa käytyä apteekissa ja muistin ostaa kaiken mitä pitikin
• tähän mennessä budjetti näyttää hyvältä, eikä tällä viikolla ole tarvetta ostaa enää ruokia
• ruuasta tuli hyvää (harvinaista kun minä kokkaan ilman reseptiä)

Näiden lisäksi huomenna on nyrkkeily ja keskiviikkona hieroja, joten selkäkin tulee kuntoon (pakkohan sen on?!) ja lisäksi olen vihdoinkin keksinyt mitä hommaan miehelle ystävänpäivälahjaksi. Joten miksi olen kiukkuinen ja pettynyt? Olen saanut tehtyä asioita, en välttämättä juuri niitä mitä aamulla ajattelin tekeväni, mutta olen saanut asioita aikaiseksi. Tottakai se masentaa, että ostin ja söin niitä karkkeja, vaikka päätin olla tekemättä niin. Mutta ei kukaan siihen kuollut ja maailma pyörii edelleen. Kukaan ei ole täydellinen ja minäkin teen virheitä, tämä karkkien ostaminen oli virhe, joka nyt vain täytyy hyväksyä ja elää elämää eteenpäin. 

Teksti saattaa olla hyvinkin sekavaa, mutta ei sillä minulle ole väliä. Sillä minun oloni parani huimasti. Ajatukset selkesivät, enkä enää vihaa itseäni. Nyt siirrän särkylääkkeet ja rasvat pois näkyviltä ja joogaan 17minuuttia. Ehkä huomenna joogaan heti aamusta, ehkä en. <3